Braly & Hoggan: Vaaralliset viljat

Olin jo jonkin aikaa lueskellut viljoista lyhyesti sieltä ja täältä - ja nimenomaan negatiivissävyistä tekstiä sen sopimattomuudesta monille. Koska olen utelias uusien asioiden edessä, halusin tietää asiasta enemmän, joten lainasin kirjastosta kirjan "Vaaralliset viljat" (James Braly & Ron Hoggan). Jonkin verran kirjaa luettuani päätin vielä viettää muutaman gluteenittoman viikon ja seurata, miten se vaikuttaa olooni.

Kirjassa kirjoitetaan paljon keliakiasta ja ei-keliaakisesta gluteiiniherkkyydestä, eli vaikka keliakiaa ei olisikaan, viljoista voi saada monia muita oireita - ja kirjan mukaan niitä oireita voi olla ihan valtavasti aina autoimmuunisairauksista mielenterveyden häiriöihin! En tiedä, mihin uskoa, mutta luin kirjaa mielenkiinnolla. Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo, joten kirjassa esitetyt tiedot on toki peräisin jostain.

Mielenkiintoisinta minusta ehkä on ollut lukea viljoista ihmisravintona aikojen saatossa - ja se aikahan ei ole kovin pitkä. Ihminen on käsittääkseni ainoa nisäkäs, joka syö viljoja (toki hevonenkin mielellään niitä syö, mutta seuraukset eivät ole terveitä...).

Miten siis viljat sopivat ihmisille ja millä perusteella? Entäpä erityisen jalostetut viljat, joista on ravintoaineitakin karsittu, jotta satoa on saatu lisää? Hämmentävää. Taatusti parempaa sapuskaa siis on kuin ylenpalttinen viljojen syöminen. Viljojen osuus "virallisterveellisessä" ruokavaliossamme on nimittäin käsittämättömän suuri! Kirja herätteli minua näkemään sen, kuinka se, mikä nyt on luonnollista, on ollut luonnollista tositosi lyhyen aikaa. Minusta tuntuu, että viljoja tyrkytetään nykyään yksinkertaisesti senkin vuoksi, että se on halpa tapa ruokkia (ylisuuret) ihmismassat.

Alkuun minusta tuntui vaikealta jättää viljat pois, mutta jo muutaman päivän jälkeen se tuntui hyvältä. Söin toki edelleen tattaria, joka on suurta herkkuani, mutta muuten ruokavalioni heilahti kivasti parempaan suuntaan, söin mielelläni viljatonta ruokaa.

En kuitenkaan kokenut joidenkin mainitsemaa "mielen kirkastumista" (höh). Piristyin kyllä, mutta se voi johtua monesta muustakin syystä. Yhden ällistyttävän havainnon tein kyllä: vatsani ei oikutellut koko aikana yhtään! Söin kaalta, hernekeittoa, xylitolia, eikä mitään oireita tullut!

Minullahan on ajoittain ollut ongelmaa vatsani kanssa siten, että erityisesti iltapäivisin vatsani kerää ilmaa, joka jää jotenkin jumiin yhteen tiettyyn paikkaan ja aiheuttaa tosi epämukavaa ja vaikeaa oloa. Silloin pitäisi päästä makaamaan, jotta ilman saisi pois, mutta se ei ole mahdollista työpäivän aikana. Tämä on ollut oikeasti ongelma. Nyt ongelma kuitenkin loisti poissaolollaan!

Olisin voinut jatkaa gluteenittomalla linjalla loputtomiin, en nimittäin kaivannut viljoja yhtään enkä edelleenkään kaipaa, mutta sosiaalisista syistä (eli reissu) minun oli "pakko" lopettaa "kuurini". Tämän jälkeen olen syönyt viljoja satunnaisesti ja vatsakin on taas joskus oireillut, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin.

Oma teoriani onkin, että viljat vaikuttavat vatsaani siten, että se kehittelee helpommin oireita muistakin ruoka-aineista. En tiedä, onko se mahdollista, mutta siltä se tuntuu. Vaikka viljoja joskus nyt popsinkin (lähinnä ruista), en aio enää palata perinteiseen runsasviljaiseen ruokavalioon. Ei ole enää mitään syytä siihen, kun on olemassa parempaakin ruokaa.

En siis tiedä mitään viljojen vaarallisuudesta, mutta arvelen oman olon kertovan paljon siitä, mikä sopii ja mikä ei. Kehonsa kuunteleminen kannattaa.

Rita Stiens: Totuus kosmetiikasta

Lukaisin Rita Stiensin kirjan Totuus kosmetiikasta aika pikaisesti johtuen kirjaston pitkästä varausjonosta. Kirja siis kiinnostaa ihmisiä, enkä ihmettele: nykyään on tarjolla niin laaja kirjo kosmetiikkaa, että hämmentäähän se ketä tahansa!

Minua kiinnostavat aineet, joita iholleni laitan. En ole tiennyt niistä juuri mitään, enkä ole myöskään löytänyt juurikaan mielenkiintoisia kirjoja tai kirjoituksia aiheesta. Jossain kuitenkin törmäsin tähän kyseiseen kirjaan ja vaikka nimi ei minuun iskekään (kuka voi julistaa totuuden jostain aiheesta?), päätin lukea kirjan. Siispä, mitä pidin siitä?

Pidin kirjassa siitä, että siinä saa helppotajuista tietoa kosmetiikasta. Sen avulla ymmärtää, miten suuri bisnes alueen ympärillä pyörii ja toisaalta miten valtavasti erilaisia aineita onkaan, joita kosmetiikassa käytetään. Ei taida myöskään olla ihan selvää, millaisia vaikutuksia näillä aineilla onkaan.

Kirjassa julistetaan luonnonkosmetiikan ylivoimaisuutta "perinteiseen" kosmetiikkaan nähden. Onko se perusteltua? En tiedä. Kirja toki antaa jotain perusteluja, mutta minulla on se käsitys, että asiat eivät ole ihan näin yksinkertaisia, että luonnonmukainen = hyvä, keinotekoinen = paha. Luonnostakin voi ammentaa ties minkälaisia myrkkyjä. Sikäli minua häiritsee kirjassa oleva jyrkkä vastakkainasettelu noiden kahden välillä.

Kirjan lopussa on lista erilaisista aineista, joita kosmetiikassa käytetään. Siinä ainesosat on merkitty turvallisuutensa kannalta hyviin ja huonoihin. Lista on hyvin mielenkiintoinen, minusta on hyvä tietää, mitä erilaiset INCI-nimet käytännössä tarkottavatkaan. Jos lista ei olisi ollut niin pitkä, olisin saattanut jopa kopioida sen.

Minusta kirja on mielenkiintoinen johdanto kosmetiikkaan. Uskon monien luonnontuotteiden paremmuuteen kosmetiikankin saralla, mutta toisaalta en usko, että asia on silti ihan niin yksinkertainen kuin kirja antaa ymmärtää. Suosittelen kuitenkin kirjaa jokaiselle kosmetiikasta kiinnostuneelle. Kirja on kuitenkin selkeä ja mielenkiintoista luettavaa.

Kirjasta voi lukea arvion esimerkiksi Helsingin Sanomien sivuilta.

Luomuale Lidlissä

Huomasin suureksi ilokseni, että Lidlissä on tarjouksessa kaikki luomutuotteet, -20%. Suuntasin askeleeni siis lähimpään Lidliin ja ostin hilloa ja pakastevihanneksia. Kyseisen kaupan luomutarjonta ei ole mitenkään suunnattoman suurta, mutta jotain mielestäni varsin hyviä tuotteita sieltä löytyy ja vieläpä hyvään hintaan. Tuotteet eivät taida olla kotimaisia, mutta eipä kai kaikkea voi saada.

Pidän mm. luomumansikkahillosta. Siinä on enemmän marjoja ja vähemmän lisäaineita kuin suomalaisissa hillosiskoissaan ja hintakin on erittäin kilpailukykyinen. Ostamani pakastevihannekset (parsakaalta, kukkakaalta ja porkkanaa sisältävä) vaikuttaa myös lupaavalta - jostain syystä olen suosinut tuoreita vihanneksia, vaikka väittävät, että pakastetut sisältäisivät (lähes) yhtä paljon vitamiineja kuin tuoreet. Nuo pakasteet ovat kuitenkin arjen kiireessä näppärä vaihtoehto. Pitääkin opetella käyttämään niitä enemmän.

Enpä muista nähneeni luomutuotteita tarjouksessa muissa kaupoissa. Luomutuotteet näyttävät olevan aina erityisen reilulla kädellä hinnoiteltu, mutta olen siitä huolimatta suosinut niitä mahdollisuuksieni mukaan. Luomu eli luonnonmukainen - kyllähän tuo nimikin kertoo sille jo riittävästi syytä.

Rokotetehtailu uhkana haille

Luin tuoreimmasta (2/2010) Suomen Luonto -lehdestä lyhyen uutisen koskien haiden pyyntiä ja uhanalaisuutta sekä rokotetehtailua. En olisi uskonut rokotteilla olevan mitään tekemistä haiden kanssa, mutta näin näyttäisi olevan. Erään piikkihaihin kuuluvan hai-suvun pyyntimäärät ovat nimittäin kaksinkertaistuneet sikainfluenssarokotetehtailun myötä.

Haiden maksasta saadaan mm. sikainfluenssarokotteissa käytettyä skvaleenia. Sen tehtävä rokotteessa on ärsyttää elimistö muodostamaan puolustusreaktio antigeenia vastaan. Yhdistettä löytyy toki myös kasvikunnan tuotteista kuten oliivi- ja vehnänalkioöljystä, mutta ei niin suuria määriä kuin hain maksasta.

Eihän rokotevalmistajat toki kerro skvaleeninsa lähdettä (kun eivät halua), mutta haiden pyyntimäärien lisääntymisestä voi toki tehdä johtopäätöksiä. Harmillista kyllä pyynti on kohdistunut erityisesti syvänmeren hailajeihin, joista moni on uhanalainen ja lisääntyy hitaasti.

Tuntuu siltä, että nykyään tosi monen asian (bisneksen) takana on jotain sellaista, joka ei kestä päivänvaloa. Luonnon tai ihmisten riistoa ja/tai ympäristön saastuttamista. Sellainen inhottaa. Tieto lisää tuskaa, mutta toki myös mahdollisuuden tehdä valintoja.

Huopikkaat

Minä inhoan talvikenkiä, olen aina inhonnut. Muistan suurimman osan talvikengistäni yläasteikäisestä lähtien ja miten ne ovat olleet ikäviä jaloilleni: suurin osa on hangannut, osa painanut, osa puristanut varpaitani, ne ovat olleet ahtaita ja kovia, jäykkiä ja suurin osa on ollut vieläpä kylmiä. Alkutalvesta taas tuskastutti, koska minulla ei ole monia talvikenkiä, oikeastaan 1-2, ja niissäkin on vikansa. Sitten muistin pitkäaikaisen haaveeni... huopikkaat!


Tuossa kuvassa on siis tuorein ihastukseni kohde. Alkutalvesta ostamani huopikkaat, joihin olen täysin rakastunut. Vihdoin minulla on kunnolliset talvikengät, jotka ovat vielä täysin kotimaiset! Onhan huopikkaita mainostettu monessakin blogissa, mutta kun itse koen kengät aidosti tosi hyviksi, haluan myös jakaa kokemukseni.

Hyvää:
- Lämpimät. Kengissä on tilaa, joten sinne sopii hyvin huopapohjalliset ja villasukat. Villa myös lämmittää kivasti, ihan erilailla kuin talvikengän vuori yleensä. Lisäksi varsi lisää lämpöä.
- Tilavat. Jalalla on tilaa olla ja elää, mikä myös lisää lämpöä. Kenkä ei purista jalkaa outoihin asentoihin, vaan jalka voi olla niin kuin se luonnostaan on.
- Eivät hankaa. On vaikea kuvitella, mistä huopikkaani alkaisivat hangata, kun ne eivät edes osu kantapäähäni tai mihinkään muuhunkaan osaan jalastani häiritsevästi.
- Kotimaiset, käsityötä, villaa.

Neutraalia:
- Ohuet pohjat. Tunnen kävellessäni maan muodot, mikä tuntuu minusta pelkästään mukavalta. Toisaalta olen pohtinut, että tuleeko kylmä pohjista helposti läpi, mutta kokemukseni mukaan näin ei ole. Tai siis mielestäni eroa paksumpipohjaisiin kenkiin ei ole, mikä johtuu kenties siitä, että kengät ovat muuten ehdottomasti lämpimimmät pitämäni talvikengät.
- Varret eivät mahdu muiden housujen kuin toppahousujeni alle, joten niitä täytyy aina pitää päällä.

Huonoa:
- Kenkäni olivat alkuun jäykemmät kuin nyt käytön jälkeen. Ne siis hankasivat sääriäni sivuilta, mikä huolestutti minua. Onneksi kuitenkin varret pehmenivät eivätkä enää hankaa. Tässä auttoi erityisesti se, että laitoin uusiin kenkiini sanomalehdestä mytyn, joka väänsi varsien suuta pyöremmäksi alkuperäisestä soikeasta muodosta, joten painetta säärien sivuilla ei enää ollut. Hankala selittää :)
- Hintaa voisi ehkä pitää huonona puolena, mutta toisaalta kengät ilmeisesti kestävät tosi hyvin (myyjä väitti, että aikuisella koko lopun iän) ja toisaalta maksaahan laadukkaat talvisaappaatkin suunnilleen yhtä paljon. Törmäsin huopikkaita etsiessäni kahteen hintaan: 99 ja 125 euroa, joista tuo jälkimmäinen lienee yleisempi.
- Kengät saattavat olla liukkaat. Nämä talvikelit eivät ole olleet erityisen liukkaat, joten en osaa tähän vielä omalla kokemuksellani sanoa tämän paremmin. Toisaalta ohut pohja luon paremman ("tossumaisemman") tuntuman maahan, jolloin ehkä osaa paremmin varoa liukkautta.


Huopatossuni ovat siis ehdottomasti hintansa arvoiset. Minuun lisäksi vetoaa tuollainen pyöreä ja hieman pörröinen olemus - tekee mieli pitää töppösistä hyvää huolta :)

Bambuinen tiskirätti

Sorruin heräteostokseen ostamalla ekologiseksi mainostetun tiskirätin. En oikeastaan ole tuntenut mitään erityisempiä intohimoja (ekologisiinkaan) siivoustuotteisiin, vaan olen lähinnä ostanut pesuaineen tai rätin silloin, kun olen sattunut sellaista tarvitsemaan, sen kummemmin miettimättä tuotteen alkuperää. Kodin kemikaalit voivat kuitenkin olla melkoisia myrkkyjä ja ehkäpä räteilläkin on monenlaisia alkuperiä, joten taidanpa ajan salliessa hieman perehtyä asiaan.

Tiskirätti on Kierin bambuisia tiskirättejä ja firman kotisivuilla sanotaan bambusta seuraavaa:

"Käyttämämme bambukankaat valmistetaan Suomessa. Bambu on heinäkasvi, joka kasvaa kuin rikkaruoho, hyvin nopeasti ja yleensä ilman lannoitteita. Se ei puuvillan tapaan vaadi keinokastelua, vaan kasvaa hyvin niukalla vedellä. Lisäksi sillä on kyky sitoa kasvaessaan paljon hiilidioksidia. Näistä syistä bambu on verrattain ekologinen kuitu. Lisäksi se on luonnostaan antibakteerinen, ja sopii mainiosti sekä vaatteisiin, että puhdistustarvikkeisiin. Bambukankaan varjopuolia ovat raskas jalostus ja raaka-aineen pitkä kuljetusmatka Aasiasta. Jalostukseen etsitään jatkuvasti puhtaampia ja energiatehokkaampia keinoja."

Lisäksi kankaat painetaan ja ommellaan Suomessa. Kankaiden värjäyksessä käytetään öko tex 100 -standardin täyttäviä värejä. Kuulostaa siis tosi hyvältä. Tiskirätin on tarkoitus olla pitkäikäinen ja sen voi pestä 60 asteessa.

Bambuisessa tiskirätissä on lisäksi polyesteriä ja elastaania, jotka molemmat ovat muovia, mutta määristä ei ole mainintaa.

Ehkäpä raportoin, miten rätti aikanaan toimii ja kestää käytössä.


Nykyinen tiskirättini on mahdollisimman halpa viskoosinen, joka kuivuu nopeasti. Viskoosi on läpinäkyvää kuitua, joka tehdään käsitellystä selluloosasta. Selluloosan raaka-aineena voi olla mm. koivu, kuusi tai pyökki. Mitenhän on viskoosin ekologisuuden laita? En oikeastaan tiedä, mutta tuollaista löysin:
---
Viskoosi
+ raaka-aine eli selluloosa on uusiutuva luonnontuote
+ synteettiset kuidut tarvitsevat usein vähemmän kemikaaleja loppukäsittelyssä kuin puuvilla

- selluloosan valmistus voi saastuttaa vesistöjä ja ilmaa
- kuidun valmistus aiheuttaa rikkipäästöjä ja kuluttaa paljon vettä sekä energiaa
- viimeistely vaatii useita kemiallisia käsittelyitä.
(Lähde)
---

Toisaalta myös bambu käsitellään viskoosin tapaan, ja usein bambuvaatteissa kankaan materiaalina mainitaankin viskoosi.

Pidän kuitenkin Kierin toimintaideasta ja mielelläni tuenkin tuollaista reilun ja ekologisen kuuloista toimintaa, joka lisäksi panostaa kauneuteenkin. On arjen luksusta hoitaa arkiset siivousaskareet kauniilla kankailla, vaikka kauneus ei periaatteessa siivouksessa oleellista olekaan.

1# Valitse parempaa luettavaa

Ensimmäinen hyvinvointitekoni tai -päätökseni on paremman lukemisen valitseminen. (En näitä hyvinvointitekojani luettele missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin sitä mukaa, kun niitä mieleeni tulee.)

Lukemisen valitseminen on osoittautunut itselleni yllättävän tärkäksi: lukemiseni (samoin kuin katselemani ja kuuntelemani ohjelmat) vaikuttavat ajatuksiini ja mielialaani. Erityisen tärkeäksi tämä asia nousee silloin, kun lueskelen netistä kirjoituksia: netissä kirjoitusten laatu vaihtelee laidasta laitaan samoin kuin mielipiteet. Ehkä olen jotenkin yliherkkä, mutta ahdistavat, negatiiviset tai muuten lannistavat kirjoitukset tuntuvat aidosti pahoilta ja saavat tulevaisuuden näyttämään todellisuutta mustemmalta.

Uutiset toitottavat useimmiten ikävistä asioista. Keskustelupalstoilta löytyy aina lannistajia ja haukkujia. Tulevaisuuden analysointien lukeminen ei hyödytä erityisesti silloin, kun ne ovat lannistavia: tulevaisuus tulee kyllä aikanaan ja mikään tämän hetken analyysi ei ole vielä toteutunut. Siispä mitä niitä lukemaan, kun ne eivät ole todellisuutta (eli tätä hetkeä, voivathan nuo toteutuakin jonkin ajan kuluttua). Menneisyyden analyysit ja kaikenlainen jauhanta eivät ole myöskään nykyhetkeä. Menneestä on hyvä napata oppi ja tietynlainen historiankirjoitus, mutta muuten asiat kannattaa jättää, koska niihin ei voi enää vaikuttaa. Talousuutiset ovat erityisesti nykyään ahdistavaa luettavaa ja kun minua ei raha kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana, jonka eteen on raadettava, niin jääköön nekin uutiset niistä kiinnostuneille.

Keskustelupalstat ovat joskus hyviä, mutta usein nekin pyörivät ikävien ja negatiivisten asioiden ja epäkohtien ympärillä. Jos jostain positiivisesta löytääkin keskustelua, joku asiaa mollaava löytää myös tiensä paikalle.

Onnistuin viettämään aikaa ilman (ikäviä) nettiuutisia jonkin aikaa, mutta ihan hiljattain olen taas sortunut lukemaan niitä kuluttaakseni aikaani - ja vanha tuttu ahdistus nostaa päätään. En halua lukea kaikesta ikävästä, kun ne lamaavat omaa oloani ja nostavat epätoivoa pintaan, toisin sanoen ne eivät palvele mitenkään omaa hyvinvointiani. On siis tärkeä valita tarkkaan, mitä lukee!

Aion edelleen seurata uutisia, mutta valikoidusti: voin katsoa TV:n uutiset, koska siinä uutisten määrä on rajattu. Voin seurata netistä terveys- ja ympäristöuutisia, koska ne aidosti kiinnostavat. Voin lukea sanomalehden, koska siinä uutistulva on hallittu ja rajattu.

Netissä on valitettavasti liikaa mukauutisia, eli laaduttomia "uutisia", jotka on keksitty ilmeisesti vain viihdyttämisen nimissä. Artikkelit ovat usein lyhyitä ja (nuori) kirjoittaja ei ole perehtynyt aiheeseen. Lisäksi viihteen (=roskan) osuus on melkoisen suuri. Voin elää mainiosti tietämättä mitään jonkin julkkiksen elämästä.

Ehkä jään jostain paitsi, mutta en usko menettäväni mitään, ennemminkin päinvastoin. Ikävän ja lannistavan tekstin sijaan haluan lukea hyviä kirjoja ja katsoa kiinnostavia dokumentteja. Haluan säilyttää kosketuksen itseeni ja oikeaan elämääni, enkä hukuttautua maailman murheisiin ja tulevaisuuden analyyseihin, joihin en voi mitenkään vaikuttaa.

Kannustavien tekstien (kirjojen, blogien) lukeminen kannustaa minua positiivisesti: saan voimia toteuttaa omia tavoitteitani elämässäni. Niiden lukemista jatkan suurella kiinnostuksella! Positiivinen vire antaa elämälle hurjasti potkua, joten sitä kannattaa ylläpitää.