Olen aina ollut vähän laiska kosteusvoiteiden käyttäjä. Osasyynä tähän on ollut ihoni, joka on hoitanut kosteutustaan (rasvaisuuttaan) "riittävän" hyvin itsekin - usein liikaakin. Omalle iholleni ei ole toiminut se, että kosteuttaisin sitä samalla, kun ihoni on rasvainen. Lopputulos on ollut tukkoinen ja vielä rasvaisempi.
Ihoni on kuitenkin vuosien myötä tasoittunut ja nykyään se taitaakin olla lähinnä normaali. Poskeni kuivuvat tosin aika helposti, joten erityisesti niiden kosteuttamiseen olen etsinyt ratkaisua. Ihoni on siis sekaiho, jossa on kuivia kohtia, joten kosteusvoiteen löytäminen on ollut iso haaste.
Kuvassa oleva tuote on ensimmäinen luonnonkosmetiikan tuotteeni, jota olen kokeillut. Pesuaineissa olen suosinut ekologisuutta jo vuosia, mutta kosmetiikkaa kohtaan olen tuntenut outoa ennakkoluuloisuutta. Iriksen myötä päätin karistaa moiset omituiset tuntemukseni ja lähteä tutustumismatkalle luonnonkosmetiikan maailmaan.
Tuote on normaalille ja kuivalle iholle, joten se ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta minulle. Usein tuote tuntuukin jättävän ihoni varsin rasvaisen ja töhnäisen tuntuiseksi, mutta kun alkuihmettelyistä pääsin ylitse, olen pitänyt tuotteesta. Omituista on se, että tuote tuntui ihollani alkuksi töhnäisemmältä kuin nykyään. En tiedä, mikä on muuttunut: tuote vai ihoni? Vai osaanko käyttää tuotetta nykyään sopivampia määriä, sopivammille alueille?
Päivävoide toimii hyvin erityisesti poskieni kuivalla iholla. Muilla ihoaluilla voide saattaa jättää tahmaisen tunteen, riippuen ihan ihoni omasta kosteustasapainosta. Voiteessa on varsin voimakas tuoksu, joka on nenääni ehkä hieman liiallinen, mutta pahaksi tuoksua ei voi sanoa. Tuoksu taitaa olla peräisin jostain eteerisestä öljystä.
Ensimmäinen luonnonkosmetiikkakokeiluni on siis alkuihmettelyjen jälkeen muodostunut positiiviseksi. Mielenkiinnolla kokeilen joskus jotain toistakin tuotetta, vaikka ei minusta kosmetiikan suurkuluttajaa saa. Olen ennemminkin ihoni hoitajana "kuuntelija": pyrin hoitamaan ihoani sen mukaan, mikä sille näyttäisi parhaiten toimivan ja tuotteita käytän tarpeen mukaan. Siispä tarjoan iholleni sopivasti (ei liikaa) laadukasta tuotetta tarkkaan tarvetta tarkkaillen.
Minä ostin ravinnoksi neitsytkookosöljyä ja kokeilimme sitä äidin ärtyneeseen ihoon ksvoille. Öljy tuntuu aivan ihanalta, tuoksuu hyvältä, on aito luonnontuote. Ja kas, seuraavana päivänä punaisuus oli hävinnyt lähes kokonaan ja iho tuntui hyvältä. Itsellekin se tuntuu sopivan. Taidan siirtyä siihen.
VastaaPoistaMielenkiintoista :) Kuulostaa siis hyvältä. Itsekin käytän kylmäpuristettua kookosöljyä sisäisesti, joten voisihan sitä kokeilla ulkoisestikin. Olen kuullut, että se voisi tosiaan toimia. Mahtaisiko toimia kuiviin kantapäihinkin? :)
VastaaPoistaTuosta samasta Iris-voiteesta on olemassa myös kevyempi versio: Iris Moisture Cream! Sitä olen itse käyttänyt normaali/sekaiholleni. Talvella tuo paksumpi kuitenkin sopii minulle paremmin... Kannattaa ensi kerralla kokeilla sitä! :)
VastaaPoistaKiitos vinkistäsi :) En oikeastaan huomannutkaan, että tuosta on kevyempikin versio. Sitä ehkä sitten ensi kerralla, näin talvella tuo nykyinenkin menee hyvin :)
VastaaPoistaKestää aikansa - joskus jopa 1-2 kuukautiskiertoa- ennen kuin iho sopeutuu luonnonkosmetiikkaan tavallisen kosmetiikan mineraaliöljyjen jälkeen.Kannattaisi siirtyä myös lk:n meikkeihin, sillä kyseessä on 2 hyvin erilaista "kemiallista maailmaa".Lk:n putsarit putsaavat parhaiten lk:n meikit ja tavallinen putsari tavalliset meikit.
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla, että sopeutuminen vie aikansa. Minusta näyttäisi siltä, että ihoni on parantunut ja epäpuhtauksia olisi vähemmän kuin aiemmin, mutta katsotaan. Mieluummin kuitenkin ihollensa kasviöljyjä vetelee kuin maaöljypohjaisia silikonimömmöjä :) Meikkejä olen käyttänyt niin vähän, että sen puolelta luonnokosmetiikka ei olekaan vielä tuttua.
VastaaPoista