Ensimmäinen hyvinvointitekoni tai -päätökseni on paremman lukemisen valitseminen. (En näitä hyvinvointitekojani luettele missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin sitä mukaa, kun niitä mieleeni tulee.)
Lukemisen valitseminen on osoittautunut itselleni yllättävän tärkäksi: lukemiseni (samoin kuin katselemani ja kuuntelemani ohjelmat) vaikuttavat ajatuksiini ja mielialaani. Erityisen tärkeäksi tämä asia nousee silloin, kun lueskelen netistä kirjoituksia: netissä kirjoitusten laatu vaihtelee laidasta laitaan samoin kuin mielipiteet. Ehkä olen jotenkin yliherkkä, mutta ahdistavat, negatiiviset tai muuten lannistavat kirjoitukset tuntuvat aidosti pahoilta ja saavat tulevaisuuden näyttämään todellisuutta mustemmalta.
Uutiset toitottavat useimmiten ikävistä asioista. Keskustelupalstoilta löytyy aina lannistajia ja haukkujia. Tulevaisuuden analysointien lukeminen ei hyödytä erityisesti silloin, kun ne ovat lannistavia: tulevaisuus tulee kyllä aikanaan ja mikään tämän hetken analyysi ei ole vielä toteutunut. Siispä mitä niitä lukemaan, kun ne eivät ole todellisuutta (eli tätä hetkeä, voivathan nuo toteutuakin jonkin ajan kuluttua). Menneisyyden analyysit ja kaikenlainen jauhanta eivät ole myöskään nykyhetkeä. Menneestä on hyvä napata oppi ja tietynlainen historiankirjoitus, mutta muuten asiat kannattaa jättää, koska niihin ei voi enää vaikuttaa. Talousuutiset ovat erityisesti nykyään ahdistavaa luettavaa ja kun minua ei raha kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana, jonka eteen on raadettava, niin jääköön nekin uutiset niistä kiinnostuneille.
Keskustelupalstat ovat joskus hyviä, mutta usein nekin pyörivät ikävien ja negatiivisten asioiden ja epäkohtien ympärillä. Jos jostain positiivisesta löytääkin keskustelua, joku asiaa mollaava löytää myös tiensä paikalle.
Onnistuin viettämään aikaa ilman (ikäviä) nettiuutisia jonkin aikaa, mutta ihan hiljattain olen taas sortunut lukemaan niitä kuluttaakseni aikaani - ja vanha tuttu ahdistus nostaa päätään. En halua lukea kaikesta ikävästä, kun ne lamaavat omaa oloani ja nostavat epätoivoa pintaan, toisin sanoen ne eivät palvele mitenkään omaa hyvinvointiani. On siis tärkeä valita tarkkaan, mitä lukee!
Aion edelleen seurata uutisia, mutta valikoidusti: voin katsoa TV:n uutiset, koska siinä uutisten määrä on rajattu. Voin seurata netistä terveys- ja ympäristöuutisia, koska ne aidosti kiinnostavat. Voin lukea sanomalehden, koska siinä uutistulva on hallittu ja rajattu.
Netissä on valitettavasti liikaa mukauutisia, eli laaduttomia "uutisia", jotka on keksitty ilmeisesti vain viihdyttämisen nimissä. Artikkelit ovat usein lyhyitä ja (nuori) kirjoittaja ei ole perehtynyt aiheeseen. Lisäksi viihteen (=roskan) osuus on melkoisen suuri. Voin elää mainiosti tietämättä mitään jonkin julkkiksen elämästä.
Ehkä jään jostain paitsi, mutta en usko menettäväni mitään, ennemminkin päinvastoin. Ikävän ja lannistavan tekstin sijaan haluan lukea hyviä kirjoja ja katsoa kiinnostavia dokumentteja. Haluan säilyttää kosketuksen itseeni ja oikeaan elämääni, enkä hukuttautua maailman murheisiin ja tulevaisuuden analyyseihin, joihin en voi mitenkään vaikuttaa.
Kannustavien tekstien (kirjojen, blogien) lukeminen kannustaa minua positiivisesti: saan voimia toteuttaa omia tavoitteitani elämässäni. Niiden lukemista jatkan suurella kiinnostuksella! Positiivinen vire antaa elämälle hurjasti potkua, joten sitä kannattaa ylläpitää.
maanantai 18. tammikuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Ekologisempaa karvanpoistoa
Olisi varsin luonnollista olla juuri niin karvainen kuin onkaan. Myönnän kuitenkin olevani niin turhamainen, että karsin karvojani ei-toivotuista paikoista, kuten sääristäni. Aikani katselin ja käyttelin kylppärissäni olevaa metallisessa purkissa olevaa geeliä, jota käytetään siis höyläämisen ohella. Ei näytä ekologiselta, ei, pitää siis löytää jokin muu aine helpottamaan höyläämistä.
Höyläämiseen olen päätynyt ihan silkasta mukavuus- ja laiskuussyistä: en kestä kipua, höylääminen on helppoa ja erilaisten aineiden kanssa lutraaminen ei kiinnosta. Lisäksi en pidä mitenkään kriittisenä sitä, että säärteni olisi oltava joka päivä siloiset. Siispä itselläni on terä, johon ostan vaihtoteriä.
Arvelen, että erilaisia öljyjä voisi käyttää karvanpoistoon, mutta en ole kokeillut niitä (vielä). Löysin nimittäin Vihreän Kosmetiikan oikein karvojenajoon tarkoitetun saippuapalan.
Olen käyttänyt palaa nyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että se tuntuu todella riittoisalta! Se ei tee ihoa yhtä liukkaaksi kuin aiemmin käyttämäni geeli, mutta ihan riittävän liukkaaksi ja miellyttäväksi ajoa varten. Saippuan levittäminen on helppoa, kevyt hierominen ajettavalle alueelle riittää. Karvojen ajon jälkeen iho jää pehmeäksi ja miellyttäväksi. Miellyttävä tuote.
Loistavaa tuotteessahan on lisäksi se, että se ei sisällä pientä paperinpalasta lukuunottamatta pakkausmateriaalia. Ekologista ja käytännössäkin toimivaa! Olen iloinen löydöstäni.
Höyläämiseen olen päätynyt ihan silkasta mukavuus- ja laiskuussyistä: en kestä kipua, höylääminen on helppoa ja erilaisten aineiden kanssa lutraaminen ei kiinnosta. Lisäksi en pidä mitenkään kriittisenä sitä, että säärteni olisi oltava joka päivä siloiset. Siispä itselläni on terä, johon ostan vaihtoteriä.
Arvelen, että erilaisia öljyjä voisi käyttää karvanpoistoon, mutta en ole kokeillut niitä (vielä). Löysin nimittäin Vihreän Kosmetiikan oikein karvojenajoon tarkoitetun saippuapalan.
Olen käyttänyt palaa nyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että se tuntuu todella riittoisalta! Se ei tee ihoa yhtä liukkaaksi kuin aiemmin käyttämäni geeli, mutta ihan riittävän liukkaaksi ja miellyttäväksi ajoa varten. Saippuan levittäminen on helppoa, kevyt hierominen ajettavalle alueelle riittää. Karvojen ajon jälkeen iho jää pehmeäksi ja miellyttäväksi. Miellyttävä tuote.
Loistavaa tuotteessahan on lisäksi se, että se ei sisällä pientä paperinpalasta lukuunottamatta pakkausmateriaalia. Ekologista ja käytännössäkin toimivaa! Olen iloinen löydöstäni.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Ekovalintoja ja hyvinvointitekoja
Olen jo pitkään pohtinut keinoja, joilla voisin saavuttaa lisää hyvinvointia. Jotain valintoja olen tehnytkin, ja niiden myötä olen oivaltanut, että hyvinvointi löytyy tekemällä valintoja itsensä hyväksi, joka päivä. Jokainen ajatus, teko ja valinta luovat sitä oman olemisen perustaa, jolla seisomme joka päivä. Ulkoisiin olosuhteisiin ei voi täysin vaikuttaa, joten muutosta kannattanee lähteä etsimään itsensä, oman hyvinvointinsa ja arvojensa toteuttamisen kautta. Ehkä jonain päivänä, kun on riittävän vahva ja omilla arvoillaan seisova oma itsensä, ikävät ulkoiset olosuhteetkin voivat murentua. Ehkä?
Alankin siis kirjata omia hyvinvointitekojani itseni hyväksi, siis tekoja, joiden olen huomannut tukevan omaa hyvinvointiani. Koen itselleni tärkeäksi saada ne kirjattua jollain tavalla muistiin, kun arkisessa, usein ankeassakin aherruksessa liian moni hyvä asia unohtuu. Jotenkin liu'un ihan liian helposti tiettyihin pahoinvointiani lisääviin rutiineihin, "kiireen" vuoksi. Kiire on toki todellinen, mutta ei sen vuoksi kannata tiettyjä itselleen tärkeitä asioita uhrata. (Kiireen itsensä voisi toki uhrata.)
Voisin kirjata myös omia ekovalintojani, koska kohti ekologisempaa elämää kulkeminen on itselleni palkitsevaa ja tärkeää. Se tukee täysin omia arvojani, ja kun yritän pyrkiä kohti omien arvojeni näköistä elämää, niin tämä olkoon kannustimena sille polulle.
Osittainhan nämä hyvinvointiteot ja ekovalinnat ovat samoja asioita: ekovalinnat tuovat hyvinvointia ja monet hyvinvointia lisäävät asiat ovat ekologisia, kuten hyötyliikunta.
Varsinaisesti en siis jaksa pohtia mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia, mutta näiden kahden uuden tavoitteen myötä toivon löytäväni elämääni monia mielenkiintoisia asioita, joista omien arvojeni mukainen elämä koostuu.
Alankin siis kirjata omia hyvinvointitekojani itseni hyväksi, siis tekoja, joiden olen huomannut tukevan omaa hyvinvointiani. Koen itselleni tärkeäksi saada ne kirjattua jollain tavalla muistiin, kun arkisessa, usein ankeassakin aherruksessa liian moni hyvä asia unohtuu. Jotenkin liu'un ihan liian helposti tiettyihin pahoinvointiani lisääviin rutiineihin, "kiireen" vuoksi. Kiire on toki todellinen, mutta ei sen vuoksi kannata tiettyjä itselleen tärkeitä asioita uhrata. (Kiireen itsensä voisi toki uhrata.)
Voisin kirjata myös omia ekovalintojani, koska kohti ekologisempaa elämää kulkeminen on itselleni palkitsevaa ja tärkeää. Se tukee täysin omia arvojani, ja kun yritän pyrkiä kohti omien arvojeni näköistä elämää, niin tämä olkoon kannustimena sille polulle.
Osittainhan nämä hyvinvointiteot ja ekovalinnat ovat samoja asioita: ekovalinnat tuovat hyvinvointia ja monet hyvinvointia lisäävät asiat ovat ekologisia, kuten hyötyliikunta.
Varsinaisesti en siis jaksa pohtia mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia, mutta näiden kahden uuden tavoitteen myötä toivon löytäväni elämääni monia mielenkiintoisia asioita, joista omien arvojeni mukainen elämä koostuu.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Joulurauhaa!
Hyvinvointiasioihin keskittyminen on jäänyt erinäisten huolien jalkoihin viime viikkoina. Erityisesti toisessa blogissani mainitsemani turkiskuoriaisongelma on ollut hermoja raastava ja pistänyt kämppäni sekaisin, puhumattakaan rutiineistani. Moni velvollisuus on jäänyt hoitamatta, unet lyhyiksi ja arki vain välttämättömyyksien puristamiseksi. Eli elämäni on ollut kaikin puolin sellaista, mitä en elämäni haluaisi olevan, eli pahoinvointia tuottavaa ja kiireistä, jossa itselleni tärkeät asiat jäävät sivuosanäyttelijöiksi.
Joulurauhoittumisen myötä yritän taas laskeutua tasapainoon, saada otteen arkirutiineihin, kotini kuntoon ja toukattomaksi, löytää aikaa läheisillenikin. Mieli hellittää otettaan murheista kovin hitaasti, mutta eiköhän joulurauha vie hiljalleen voiton. Kyllä se tästä, olo on toiveikas.
Tällaiset kurjat hetket elämässä opettavat itsestä varsin paljon, mutta silti eläisin jo mielelläni ilmankin näitä oppeja ja tasapainoa heiluttavia tapahtumia.
Paljon olen ekoilusta ja hyvinvoinnistakin lukenut, mutta vielä en ole niitä tekstiksi asti saanut. Luotan kuitenkin siihen, että senkin aika taas tulee, kun saa ajatukset taas rauhoittumaan ja liikkeelle. Nythän olen valitettavasti oikeastaan vain pinnistellyt päivästä toiseen, jolloin mitään luovaakaan ei pääse syntymään.
Sen voisin kuitenkin mainita, että olen alkanut hiljalleen "meditoida". Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rauhallinen hetki, jossa annan ajatusteni rauhoittua, hiljentyä. Olisi mukava saavuttaa parempi mielenrauha ja -hallinta ja hieman lisää keskittymiskykyäkin. Alku on ollut kyllä vaikea, kun ajatukseni poukkoilevat huolien kimpussa turhan innokkaasti, mutta harjoittelen, pakottamatta ajatuksiani mihinkään. Toivottavasti ne asettuisivat harjoittelun myötä. Saa nähdä, miten käy.
---
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua!
Joulurauhoittumisen myötä yritän taas laskeutua tasapainoon, saada otteen arkirutiineihin, kotini kuntoon ja toukattomaksi, löytää aikaa läheisillenikin. Mieli hellittää otettaan murheista kovin hitaasti, mutta eiköhän joulurauha vie hiljalleen voiton. Kyllä se tästä, olo on toiveikas.
Tällaiset kurjat hetket elämässä opettavat itsestä varsin paljon, mutta silti eläisin jo mielelläni ilmankin näitä oppeja ja tasapainoa heiluttavia tapahtumia.
Paljon olen ekoilusta ja hyvinvoinnistakin lukenut, mutta vielä en ole niitä tekstiksi asti saanut. Luotan kuitenkin siihen, että senkin aika taas tulee, kun saa ajatukset taas rauhoittumaan ja liikkeelle. Nythän olen valitettavasti oikeastaan vain pinnistellyt päivästä toiseen, jolloin mitään luovaakaan ei pääse syntymään.
Sen voisin kuitenkin mainita, että olen alkanut hiljalleen "meditoida". Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rauhallinen hetki, jossa annan ajatusteni rauhoittua, hiljentyä. Olisi mukava saavuttaa parempi mielenrauha ja -hallinta ja hieman lisää keskittymiskykyäkin. Alku on ollut kyllä vaikea, kun ajatukseni poukkoilevat huolien kimpussa turhan innokkaasti, mutta harjoittelen, pakottamatta ajatuksiani mihinkään. Toivottavasti ne asettuisivat harjoittelun myötä. Saa nähdä, miten käy.
---
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Kuiva-aineet viimein järjestykseen
Koin eräänä päivänä järkytyksen huuhdellessani hampunsiemeniä. Mittasin siemeniä haluamani määrän, kaadoin siivilään ja huuhtelin sekä lämpimällä että kylmällä vedellä. Kaadoin siemenet siivilästä kippoon ja satuin vilkaisemaan, mitä siivilään jäi - YÄÄKS! Siinähän oli noin sentin mittaisia valkoisia matoja. Ne eivät liikkuneet, mutta liiskasin ne kaikki. Vilkaisin astiaan, jossa säilytän siemeniäni - ei näy mitään ylimääräistä. Mitä ihmettä?
Olen nyt sitten tyhjentänyt kaapin, jossa siemenet olivat ja tutkaillut tilannetta. Ei liikettä. Varmuuden vuoksi vein kaiken kuitenkin parvekkeelle pakkaseen, jotta mahdolliset mönkijät kuolisivat ja kiitin suunnatonta onneani, että säilytän hampunsiemeniäni suljetussa astiassa. Nyt pitäisi siis käydä vielä läpi kaikki parvekkeella "pakastamani" kuiva-aineet, jotta niissä ei olisi ei-toivottua "lisäproteiinia". Yh, en odota tuota urakkaa. Onneksi on sentään pakkaset. Oletan, että ei toivotut mönkiäiset näkyvät kuitenkin ihan silmillä katsottaessa?
Hampunsiemenet heitän pois, mutta muut ruoka-aineet käyn läpi tosi tarkalla seulalla ja sisälle huolin ne vasta, kun olen käynyt ostamassa kaikille (tai ainakin melkein kaikille) kuiva-aineille suljettavat säilytysastiat. (Yritän olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että söin melkein kaikki hampunsiemenet ennen kuin tämä episodi tuli vastaan, yöks.) Jos jossain kuiva-aineessa on jotain liikettä, taidan heittää kaiken menemään. Voiko muuten kuivattuja hedelmiä säilyttää tiiviissä astiassa vai pilaantuvatko ne? Onko matojentorjunnassa muuten vaikutusta astian tiiviydellä, eli täytyykö kippojen olla tosi tiiviisti suljettavia?
Olen jo aiemmin alkanut siirtää kuiva-aineita suljettaviin astioihin, mutta se jäi aikanaan kesken. Olen tosi kiitollinen, että kuitenkin aloitin sen... Koin ongelmaksi nimittäin sen, että säilytysastiat ovat lähes poikkeuksetta muovia, joten en oikein tiedä, miten siihen suhtautuisin. Olettaisin, että kuiva-aineiden säilytyksen kanssa se ei ole ongelma, eli mitään ei-toivottavaa ei siirry ruokaan, mutta mistä senkin voisi tietää? Taitaa olla kuitenkin parempi käyttää edes jotain astioita, vaikka muovisia, kuin ei mitään. Toisaalta ongelmakseni muodostui myös astioiden suunnaton kirjo: mistä tietää, mikä astia on hyvä ja hyvin sulkeutuva (tiivis)?
Suosittelen siis erittäin lämpimästi siirtämään kuiva-aineet suljettaviin astioihin! Erityisesti silloin, jos käyttää jotain vähänkään eksoottisempia tuotteita, kuten erilaisia pähkinöitä. Eräs tuttavani sai ehkä juuri pähkinöiden mukana pikkuisia kanssaeläjiä ruokakaappinsa täyteen, ja kun sitä myrkytys- ja siivousprojektia seurasin, niin päätin, että en itse haluaisi joutua moiseen urakkaan. Toivottavasti siis selvisin nyt säikähdyksellä. Se selviää ajan myötä...
Olen nyt sitten tyhjentänyt kaapin, jossa siemenet olivat ja tutkaillut tilannetta. Ei liikettä. Varmuuden vuoksi vein kaiken kuitenkin parvekkeelle pakkaseen, jotta mahdolliset mönkijät kuolisivat ja kiitin suunnatonta onneani, että säilytän hampunsiemeniäni suljetussa astiassa. Nyt pitäisi siis käydä vielä läpi kaikki parvekkeella "pakastamani" kuiva-aineet, jotta niissä ei olisi ei-toivottua "lisäproteiinia". Yh, en odota tuota urakkaa. Onneksi on sentään pakkaset. Oletan, että ei toivotut mönkiäiset näkyvät kuitenkin ihan silmillä katsottaessa?
Hampunsiemenet heitän pois, mutta muut ruoka-aineet käyn läpi tosi tarkalla seulalla ja sisälle huolin ne vasta, kun olen käynyt ostamassa kaikille (tai ainakin melkein kaikille) kuiva-aineille suljettavat säilytysastiat. (Yritän olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että söin melkein kaikki hampunsiemenet ennen kuin tämä episodi tuli vastaan, yöks.) Jos jossain kuiva-aineessa on jotain liikettä, taidan heittää kaiken menemään. Voiko muuten kuivattuja hedelmiä säilyttää tiiviissä astiassa vai pilaantuvatko ne? Onko matojentorjunnassa muuten vaikutusta astian tiiviydellä, eli täytyykö kippojen olla tosi tiiviisti suljettavia?
Olen jo aiemmin alkanut siirtää kuiva-aineita suljettaviin astioihin, mutta se jäi aikanaan kesken. Olen tosi kiitollinen, että kuitenkin aloitin sen... Koin ongelmaksi nimittäin sen, että säilytysastiat ovat lähes poikkeuksetta muovia, joten en oikein tiedä, miten siihen suhtautuisin. Olettaisin, että kuiva-aineiden säilytyksen kanssa se ei ole ongelma, eli mitään ei-toivottavaa ei siirry ruokaan, mutta mistä senkin voisi tietää? Taitaa olla kuitenkin parempi käyttää edes jotain astioita, vaikka muovisia, kuin ei mitään. Toisaalta ongelmakseni muodostui myös astioiden suunnaton kirjo: mistä tietää, mikä astia on hyvä ja hyvin sulkeutuva (tiivis)?
Suosittelen siis erittäin lämpimästi siirtämään kuiva-aineet suljettaviin astioihin! Erityisesti silloin, jos käyttää jotain vähänkään eksoottisempia tuotteita, kuten erilaisia pähkinöitä. Eräs tuttavani sai ehkä juuri pähkinöiden mukana pikkuisia kanssaeläjiä ruokakaappinsa täyteen, ja kun sitä myrkytys- ja siivousprojektia seurasin, niin päätin, että en itse haluaisi joutua moiseen urakkaan. Toivottavasti siis selvisin nyt säikähdyksellä. Se selviää ajan myötä...
maanantai 7. joulukuuta 2009
Oma polku
On tavallisen työssäkäyvän viikon paras hetki. Nyt voi hiljalleen antaa viikon aikana kertyneiden ikävien ajatusten ja väsymyksen murusten valua hiljalleen pois ja antaa rauhan vallata mielen. Kaksi päivää tätä, elämää, ja sitten arkipuristus alkaa taas.
Olen jossain määrin kateellinen ihmisille, jotka tekevät sellaista työtä, johon he tuntevat intohimoa. Minä käyn töissä rahan vuoksi. Muistan vielä nykyisessä työpaikassani ajan, jolloin tunsin intoa työtäni kohtaan. Vuosien vieriessä ja tiettyjen epäkohtien hypättyäni silmilleni motivaationi ja intoni on kadonnut. Nyt on jäljellä enää iloton ja innoton kuori. Se on surullista: työhön pitäisi aina olla edes jonkinlaista innostusta, sekä oman itsensä että työn vuoksi.
Työn merkityksettömyys ja tietynlainen toivottomuus (eli toivo paremmasta puuttuu) vievät voimia. Jokainen päivä on eräänlainen näytelmä elämän virrassa, jota ei oikein enää tunnista omakseen. Haaveilu ja mielenkiintoisten asioiden miettiminen täyttävät päivän, koska todellisuutta ei jaksa katsella. Olo muuttuu etäiseksi ja poissaolevaksi.
Pyrin parhaani mukaan huolehtimaan hyvinvoinnistani, mutta arkeni hankaloittaa sitä. Ei ole aikaa, vaikka rahaa voisi ollakin. Ei ole voimia, kun voimani valuvat työhöni. Kiinnostusta olisi vaikka mihin, mutta sille ei yksinkertaisesti ole tilaa, se pitää tukahduttaa ja energiat suunnata itselleni merkityksettömään. On ikävää tiedostaa elämään ja itseensä liittyviä asioita, kun olisi "pakko" pitää oravanpyörää käynnissä.
Jotenkin haluaisin selvittää vahvuuksiani ja kiinnostuksen kohteitani, mutta en tiedä, mistä aloittaa. Haluaisin levätä ja rauhoittua niin, että ajatukseni pääsisivät virtaamaan vapaasti. Haluaisin kuunnella ajatuksiani, jotta tuntisin itseni. En vain tiedä, mistä aloittaa. Tuntuu, että kun aloitan, niin arki puristaa ajatukset kokoon ja en saa niitä enää koottua. Pyrkimykseni jäävät kesken.
Pienin askelin on edettävä, kun suuriin harppauksiin ei ole juuri nyt tilaa. Toivon joskus saavuttavani elämän, joka olisi enemmän näköiseni ja sopisi voimilleni. En vain tiedä, mihin suuntaan tähyilisin: jotain haaveita minulla toki on, mutta ei mitään konkreettista. Kun on ikänsä tehnyt, niin kuin "pitää", on vaikea tuntea omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan.
Minun täytyy ihan itse löytää ja toteuttaa oma polkuni. Missähän olisi sen alku?
Olen jossain määrin kateellinen ihmisille, jotka tekevät sellaista työtä, johon he tuntevat intohimoa. Minä käyn töissä rahan vuoksi. Muistan vielä nykyisessä työpaikassani ajan, jolloin tunsin intoa työtäni kohtaan. Vuosien vieriessä ja tiettyjen epäkohtien hypättyäni silmilleni motivaationi ja intoni on kadonnut. Nyt on jäljellä enää iloton ja innoton kuori. Se on surullista: työhön pitäisi aina olla edes jonkinlaista innostusta, sekä oman itsensä että työn vuoksi.
Työn merkityksettömyys ja tietynlainen toivottomuus (eli toivo paremmasta puuttuu) vievät voimia. Jokainen päivä on eräänlainen näytelmä elämän virrassa, jota ei oikein enää tunnista omakseen. Haaveilu ja mielenkiintoisten asioiden miettiminen täyttävät päivän, koska todellisuutta ei jaksa katsella. Olo muuttuu etäiseksi ja poissaolevaksi.
Pyrin parhaani mukaan huolehtimaan hyvinvoinnistani, mutta arkeni hankaloittaa sitä. Ei ole aikaa, vaikka rahaa voisi ollakin. Ei ole voimia, kun voimani valuvat työhöni. Kiinnostusta olisi vaikka mihin, mutta sille ei yksinkertaisesti ole tilaa, se pitää tukahduttaa ja energiat suunnata itselleni merkityksettömään. On ikävää tiedostaa elämään ja itseensä liittyviä asioita, kun olisi "pakko" pitää oravanpyörää käynnissä.
Jotenkin haluaisin selvittää vahvuuksiani ja kiinnostuksen kohteitani, mutta en tiedä, mistä aloittaa. Haluaisin levätä ja rauhoittua niin, että ajatukseni pääsisivät virtaamaan vapaasti. Haluaisin kuunnella ajatuksiani, jotta tuntisin itseni. En vain tiedä, mistä aloittaa. Tuntuu, että kun aloitan, niin arki puristaa ajatukset kokoon ja en saa niitä enää koottua. Pyrkimykseni jäävät kesken.
Pienin askelin on edettävä, kun suuriin harppauksiin ei ole juuri nyt tilaa. Toivon joskus saavuttavani elämän, joka olisi enemmän näköiseni ja sopisi voimilleni. En vain tiedä, mihin suuntaan tähyilisin: jotain haaveita minulla toki on, mutta ei mitään konkreettista. Kun on ikänsä tehnyt, niin kuin "pitää", on vaikea tuntea omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan.
Minun täytyy ihan itse löytää ja toteuttaa oma polkuni. Missähän olisi sen alku?
perjantai 27. marraskuuta 2009
Palashampoo toimii
Olen nyt pessyt palashampoolla neljä pesua. Tässä kokemuksiani:
- Ensimmäisen pesun jälkeen tukkani tuntui miellyttävän pehmeältä, kuten aiemmin jo mainitsinkin.
- Kiireistä johtuen päätin ennen toista pesua venyyttää pesuväliä joka toisesta päivästä joka kolmanteen. Pääni alkoi siis olla kolmantena päivänä jo varsin rasvainen, joten pääpesulle oli poikkeuksellisen mukava mennä. Olin kuitenkin jotenkin huolimaton pesussa, kun lopputulos ei tuntunutkaan ihan niin puhtaalta kuin ensimmäinen palapesuni. Pientä tahmaisuutta hiuksissani oli havaittavissa, mutta lopputulos ei muuten ollut lainkaan huono. Hiukseni olivat pehmeät edelleen.
- Kun kerran edellinen pesuväli oli normaalia pidempi, päätin jatkaa samalla linjalla, jotta päänahkani rasvoittuminen (toivottavasti!) rauhoittuisi. Jo toisena päivänä hiukseni olivat jo selvästi rasvaiset ja inhottavan tuntuiset. Itsepäisenä päätöksestäni sinnittelin kuitenkin kolmanteen päivään, vaikka olo alkoikin olla jo varsin epämukava. Peseytyminen olikin taas erityisen mukavaa ja lopputulos oli hyvä. Pientä tahmaisuutta oli taas havaittavissa, mutta muuten hiukset olivat siistit ja pehmeät, ei liian kuivan tuntuiset niin kuin normaalin shampoopesun jäljiltä.
- Ennen neljättä pesua rasvoittuminen näytti hieman rauhoittuvan, tosin en tiedä, johtuiko se vain hiusteni kiinni pitämisestä. Kolmas päivä oli kuitenkin taas rasvaisuuden vuoksi hieman vaikea, mutta ei mahdoton. Neljännenkin pesun jälkeen hiukseni olivat pehmeät, joissa oli hieman aiempaa paksumpaa tuntua. Hiukseni (luonnon)kihartuivat enemmän kuin yleensä, mutta lopputulos oli oikeastaan parempi kuin yleensä. Tahmaisuutta ei juurikaan tuntunut (eikä tunnu).
Näiden kokemusten perusteella uskaltaisin jo sanoa, että minusta tulee palashampoon käyttäjä. En kuitenkaan suosittele palashampoon aloittamista JA pesuvälin pidentämistä samaan aikaan :)
En kuitenkaan tiedä, miten toimin ennen kampaajalle menoa: jos palashampoo jättää vähänkään tahmaisuutta, on kiusallista istua kampaajan tulille ja väittää hiuksiani vastapestyiksi. Hmm... pitää pohtia ongelmaa.
- Ensimmäisen pesun jälkeen tukkani tuntui miellyttävän pehmeältä, kuten aiemmin jo mainitsinkin.
- Kiireistä johtuen päätin ennen toista pesua venyyttää pesuväliä joka toisesta päivästä joka kolmanteen. Pääni alkoi siis olla kolmantena päivänä jo varsin rasvainen, joten pääpesulle oli poikkeuksellisen mukava mennä. Olin kuitenkin jotenkin huolimaton pesussa, kun lopputulos ei tuntunutkaan ihan niin puhtaalta kuin ensimmäinen palapesuni. Pientä tahmaisuutta hiuksissani oli havaittavissa, mutta lopputulos ei muuten ollut lainkaan huono. Hiukseni olivat pehmeät edelleen.
- Kun kerran edellinen pesuväli oli normaalia pidempi, päätin jatkaa samalla linjalla, jotta päänahkani rasvoittuminen (toivottavasti!) rauhoittuisi. Jo toisena päivänä hiukseni olivat jo selvästi rasvaiset ja inhottavan tuntuiset. Itsepäisenä päätöksestäni sinnittelin kuitenkin kolmanteen päivään, vaikka olo alkoikin olla jo varsin epämukava. Peseytyminen olikin taas erityisen mukavaa ja lopputulos oli hyvä. Pientä tahmaisuutta oli taas havaittavissa, mutta muuten hiukset olivat siistit ja pehmeät, ei liian kuivan tuntuiset niin kuin normaalin shampoopesun jäljiltä.
- Ennen neljättä pesua rasvoittuminen näytti hieman rauhoittuvan, tosin en tiedä, johtuiko se vain hiusteni kiinni pitämisestä. Kolmas päivä oli kuitenkin taas rasvaisuuden vuoksi hieman vaikea, mutta ei mahdoton. Neljännenkin pesun jälkeen hiukseni olivat pehmeät, joissa oli hieman aiempaa paksumpaa tuntua. Hiukseni (luonnon)kihartuivat enemmän kuin yleensä, mutta lopputulos oli oikeastaan parempi kuin yleensä. Tahmaisuutta ei juurikaan tuntunut (eikä tunnu).
Näiden kokemusten perusteella uskaltaisin jo sanoa, että minusta tulee palashampoon käyttäjä. En kuitenkaan suosittele palashampoon aloittamista JA pesuvälin pidentämistä samaan aikaan :)
En kuitenkaan tiedä, miten toimin ennen kampaajalle menoa: jos palashampoo jättää vähänkään tahmaisuutta, on kiusallista istua kampaajan tulille ja väittää hiuksiani vastapestyiksi. Hmm... pitää pohtia ongelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)