Joulurauhaa!

Hyvinvointiasioihin keskittyminen on jäänyt erinäisten huolien jalkoihin viime viikkoina. Erityisesti toisessa blogissani mainitsemani turkiskuoriaisongelma on ollut hermoja raastava ja pistänyt kämppäni sekaisin, puhumattakaan rutiineistani. Moni velvollisuus on jäänyt hoitamatta, unet lyhyiksi ja arki vain välttämättömyyksien puristamiseksi. Eli elämäni on ollut kaikin puolin sellaista, mitä en elämäni haluaisi olevan, eli pahoinvointia tuottavaa ja kiireistä, jossa itselleni tärkeät asiat jäävät sivuosanäyttelijöiksi.

Joulurauhoittumisen myötä yritän taas laskeutua tasapainoon, saada otteen arkirutiineihin, kotini kuntoon ja toukattomaksi, löytää aikaa läheisillenikin. Mieli hellittää otettaan murheista kovin hitaasti, mutta eiköhän joulurauha vie hiljalleen voiton. Kyllä se tästä, olo on toiveikas.

Tällaiset kurjat hetket elämässä opettavat itsestä varsin paljon, mutta silti eläisin jo mielelläni ilmankin näitä oppeja ja tasapainoa heiluttavia tapahtumia.

Paljon olen ekoilusta ja hyvinvoinnistakin lukenut, mutta vielä en ole niitä tekstiksi asti saanut. Luotan kuitenkin siihen, että senkin aika taas tulee, kun saa ajatukset taas rauhoittumaan ja liikkeelle. Nythän olen valitettavasti oikeastaan vain pinnistellyt päivästä toiseen, jolloin mitään luovaakaan ei pääse syntymään.

Sen voisin kuitenkin mainita, että olen alkanut hiljalleen "meditoida". Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rauhallinen hetki, jossa annan ajatusteni rauhoittua, hiljentyä. Olisi mukava saavuttaa parempi mielenrauha ja -hallinta ja hieman lisää keskittymiskykyäkin. Alku on ollut kyllä vaikea, kun ajatukseni poukkoilevat huolien kimpussa turhan innokkaasti, mutta harjoittelen, pakottamatta ajatuksiani mihinkään. Toivottavasti ne asettuisivat harjoittelun myötä. Saa nähdä, miten käy.

---

Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua!

Kuiva-aineet viimein järjestykseen

Koin eräänä päivänä järkytyksen huuhdellessani hampunsiemeniä. Mittasin siemeniä haluamani määrän, kaadoin siivilään ja huuhtelin sekä lämpimällä että kylmällä vedellä. Kaadoin siemenet siivilästä kippoon ja satuin vilkaisemaan, mitä siivilään jäi - YÄÄKS! Siinähän oli noin sentin mittaisia valkoisia matoja. Ne eivät liikkuneet, mutta liiskasin ne kaikki. Vilkaisin astiaan, jossa säilytän siemeniäni - ei näy mitään ylimääräistä. Mitä ihmettä?

Olen nyt sitten tyhjentänyt kaapin, jossa siemenet olivat ja tutkaillut tilannetta. Ei liikettä. Varmuuden vuoksi vein kaiken kuitenkin parvekkeelle pakkaseen, jotta mahdolliset mönkijät kuolisivat ja kiitin suunnatonta onneani, että säilytän hampunsiemeniäni suljetussa astiassa. Nyt pitäisi siis käydä vielä läpi kaikki parvekkeella "pakastamani" kuiva-aineet, jotta niissä ei olisi ei-toivottua "lisäproteiinia". Yh, en odota tuota urakkaa. Onneksi on sentään pakkaset. Oletan, että ei toivotut mönkiäiset näkyvät kuitenkin ihan silmillä katsottaessa?

Hampunsiemenet heitän pois, mutta muut ruoka-aineet käyn läpi tosi tarkalla seulalla ja sisälle huolin ne vasta, kun olen käynyt ostamassa kaikille (tai ainakin melkein kaikille) kuiva-aineille suljettavat säilytysastiat. (Yritän olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että söin melkein kaikki hampunsiemenet ennen kuin tämä episodi tuli vastaan, yöks.) Jos jossain kuiva-aineessa on jotain liikettä, taidan heittää kaiken menemään. Voiko muuten kuivattuja hedelmiä säilyttää tiiviissä astiassa vai pilaantuvatko ne? Onko matojentorjunnassa muuten vaikutusta astian tiiviydellä, eli täytyykö kippojen olla tosi tiiviisti suljettavia?

Olen jo aiemmin alkanut siirtää kuiva-aineita suljettaviin astioihin, mutta se jäi aikanaan kesken. Olen tosi kiitollinen, että kuitenkin aloitin sen... Koin ongelmaksi nimittäin sen, että säilytysastiat ovat lähes poikkeuksetta muovia, joten en oikein tiedä, miten siihen suhtautuisin. Olettaisin, että kuiva-aineiden säilytyksen kanssa se ei ole ongelma, eli mitään ei-toivottavaa ei siirry ruokaan, mutta mistä senkin voisi tietää? Taitaa olla kuitenkin parempi käyttää edes jotain astioita, vaikka muovisia, kuin ei mitään. Toisaalta ongelmakseni muodostui myös astioiden suunnaton kirjo: mistä tietää, mikä astia on hyvä ja hyvin sulkeutuva (tiivis)?

Suosittelen siis erittäin lämpimästi siirtämään kuiva-aineet suljettaviin astioihin! Erityisesti silloin, jos käyttää jotain vähänkään eksoottisempia tuotteita, kuten erilaisia pähkinöitä. Eräs tuttavani sai ehkä juuri pähkinöiden mukana pikkuisia kanssaeläjiä ruokakaappinsa täyteen, ja kun sitä myrkytys- ja siivousprojektia seurasin, niin päätin, että en itse haluaisi joutua moiseen urakkaan. Toivottavasti siis selvisin nyt säikähdyksellä. Se selviää ajan myötä...

Oma polku

On tavallisen työssäkäyvän viikon paras hetki. Nyt voi hiljalleen antaa viikon aikana kertyneiden ikävien ajatusten ja väsymyksen murusten valua hiljalleen pois ja antaa rauhan vallata mielen. Kaksi päivää tätä, elämää, ja sitten arkipuristus alkaa taas.

Olen jossain määrin kateellinen ihmisille, jotka tekevät sellaista työtä, johon he tuntevat intohimoa. Minä käyn töissä rahan vuoksi. Muistan vielä nykyisessä työpaikassani ajan, jolloin tunsin intoa työtäni kohtaan. Vuosien vieriessä ja tiettyjen epäkohtien hypättyäni silmilleni motivaationi ja intoni on kadonnut. Nyt on jäljellä enää iloton ja innoton kuori. Se on surullista: työhön pitäisi aina olla edes jonkinlaista innostusta, sekä oman itsensä että työn vuoksi.

Työn merkityksettömyys ja tietynlainen toivottomuus (eli toivo paremmasta puuttuu) vievät voimia. Jokainen päivä on eräänlainen näytelmä elämän virrassa, jota ei oikein enää tunnista omakseen. Haaveilu ja mielenkiintoisten asioiden miettiminen täyttävät päivän, koska todellisuutta ei jaksa katsella. Olo muuttuu etäiseksi ja poissaolevaksi.

Pyrin parhaani mukaan huolehtimaan hyvinvoinnistani, mutta arkeni hankaloittaa sitä. Ei ole aikaa, vaikka rahaa voisi ollakin. Ei ole voimia, kun voimani valuvat työhöni. Kiinnostusta olisi vaikka mihin, mutta sille ei yksinkertaisesti ole tilaa, se pitää tukahduttaa ja energiat suunnata itselleni merkityksettömään. On ikävää tiedostaa elämään ja itseensä liittyviä asioita, kun olisi "pakko" pitää oravanpyörää käynnissä.

Jotenkin haluaisin selvittää vahvuuksiani ja kiinnostuksen kohteitani, mutta en tiedä, mistä aloittaa. Haluaisin levätä ja rauhoittua niin, että ajatukseni pääsisivät virtaamaan vapaasti. Haluaisin kuunnella ajatuksiani, jotta tuntisin itseni. En vain tiedä, mistä aloittaa. Tuntuu, että kun aloitan, niin arki puristaa ajatukset kokoon ja en saa niitä enää koottua. Pyrkimykseni jäävät kesken.

Pienin askelin on edettävä, kun suuriin harppauksiin ei ole juuri nyt tilaa. Toivon joskus saavuttavani elämän, joka olisi enemmän näköiseni ja sopisi voimilleni. En vain tiedä, mihin suuntaan tähyilisin: jotain haaveita minulla toki on, mutta ei mitään konkreettista. Kun on ikänsä tehnyt, niin kuin "pitää", on vaikea tuntea omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan.

Minun täytyy ihan itse löytää ja toteuttaa oma polkuni. Missähän olisi sen alku?