tiistai 24. marraskuuta 2009

Sosiaalinen paine

Ekologinen shampoo kylpyhuoneessa on ok. Yksittäinen luomutuote keittiössä on ok. Omenat ja banaanit hedelmäkorissa ovat ok. Siemenet (varsikin likoamassa olevat) herättävätkin jo kummastuneita katseita, ja jos katse havaitsee vielä lisäksi runsaasti luomutuotteita, kasviksia ja ekologisia tuotteita, alkaa vino hymähtely ja höyrähtämistä osoittelevat elkeet.

Miten ekologisuudesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet ihmiset käsittelevät nämä "tavallisten ihmisten" naureskelut ja vähättelyt? Minä olen vuosien varrella törmännyt niihin jatkuvasti, minkä vuoksi joskus piilottelinkin tätä puolta itsestäni jopa niin paljon, että kadotin koko ekologisen ja hyvinvoivan ajatteluni jopa itseltänikin. Vaikka siedänkin varsin hyvin sosiaalista painetta noin yleisesti ottaen, niin en enää kuitenkaan jaksanut sitä eräänlaista vähättelyä ja jopa pilkkaa, jota sain osakseni.

Olen tottunut vaikenemaan näistä asioista, vaikka minun tekisikin mieli puhua, kertoa kivoista löydöistäni ja hyvistä kokemuksistani, jakaa ajatuksia muiden uteliaiden kanssa. En voi kuitenkaan tehdä niin, koska silloin alkaa välittömästi painostus "normaaliksi", eli minulle osoitetaan "typeryyteni" ja "hurahtaneisuuteni", vaikka kuinka kertoisin hyvistä kokemuksistani. Keskustelu tyrehtyy usein siihen.

En todellakaan halua kaupata kenellekään omaa ideologiaani, mutta erilaisista asioista olisi mukava keskustella. Usein vain keskustelukumppani ei ole mitenkään perehtynyt ravintoasioihin ja ekologisuuteen, vaan uskoo pureskelematta kaiken, mitä meille viranomaistaholta syötetään. "Totuus on sitä, mitä meille ohjeistetaan ja mitä me kaikki teemme, kyseenalaistamatta, piste." Keskustele siinä sitten...

Olen aina ollut kyseenalaistaja. Haluan itse tutustua, tutkia ja kokeilla ja sen perusteella päätellä, että mikä on hyväksi juuri minulle ja mikä ei. Luenkin paljon tutkimuksia ja käyttökokemuksia ennen kuin kokeilen jotain uutta. Pyrin siis järjellä perustelemaan valintani. Mielestäni siinä on enemmän järki mukana kuin siinä, että sokeasti vain seuraisi "ylhäältä" annettuja ohjeita, joita voivat ohjailla mitkä tahansa voimat, usein raha ja valta. Toki saatan tehdä myös vääriä valintoja, mutta nekin kuuluvat elämään. Jokaisella.

Nyt yritän vain sietää tuota ärsyttävää sosiaalista painetta ja olla vahvasti ja suoraselkäisesti oma itseni. Olen niin lopen kyllästynyt ns. "tavallisuuden vaatimuksiin", että en vain oikein jaksaisi enää sietää sitä ja hymähteleviä vinoja hymyjä... Tuntuu kuin olisin koko ikäni elänyt siten kuin muut haluaisivat minun elävän! Järjetöntä!

Minä kuitenkin aidosti pidän siemenistä, avokadosta ja vihreistä kasviksista. Minä voin paremmin, kun syön hyvin ja laadukkaasti. Monet ekologiset tuotteet ovat aivan ihania. Minua kiinnostaa oikeasti se, mitä tuen rahoillani. Minä arvostan suuresti luontoa kokonaisuudessaan. Miksi minä en saisi siis elää todeksi sitä, mitä sisimmässäni olen ja ajattelen?

4 kommenttia:

  1. "Miten ekologisuudesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet ihmiset käsittelevät nämä "tavallisten ihmisten" naureskelut ja vähättelyt?"

    Onneksi minun ei ole tarvinnut juuri lainkaan törmätä naureskeluihin tai vähättelyihin. Muistan ainoastaan yhden vastalauseen, ja se tuli mummoltani kun hän kuuli kasvissyönnistäni. "No mutta miten sinä sitten selviäisit jos joutuisi vaikka aavikolle?" Niin, aika selvää lie, etten käynyt edes väittelemään noin typerän kommentin saatuani.

    Kai kaikki ympärilläni ovat jo tottuneet siihen, että olen tämmöinen hörhö. Olen kasvissyöjä, yrttiterapeutti, vyöhyketerapeutti ja ekologisia asioita ajatteleva ihminen, eikä kukaan ole sen takia heittäytynyt hankalaksi.

    Ehkä minulla on sitten uskomaton onni omata niin hieno ystävä- ja tuttavapiiri, että jos he eivät jaa omia näkemyksiäni, he kunnioittavat minua sen verran, että pitävät arvossa valintojani.

    Ole siis ihan reippaasti sitä mitä olet ja ajattelet. Sinulla on siihen oikeus.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa niin tutulta.. Minun lähipiirissäni ei ole hyvinvoinnista ja ekologisuudesta kiinnostuneita ihmisiä ja koen sen välillä melko ahdistavaksi. Olisi niin kiva jutella näistä asioista jonkun kanssa, mutta ketään ei kiinnosta. (mies kuuntelee joskus mutta lähinnä velvollisuuden tunnosta :) ) Minulla on usein ulkopuolinen olo, varsinkin töissä minua pidetään ihan outona jo pelkästään sen takia että en juo kahvia enkä syö pullaa. Tai kun en meikkaa. Mutta en ole kuitenkaan piilotellut omia valintojani, vaan teen niinkuin itsestäni hyvältä tuntuu enkä anna muiden mielipiteiden häiritä. Missäköhän pääsisi tutustumaan samoin ajatteleviin ihmisiin?
    -K-

    VastaaPoista
  3. Silloin kun minulta kysytään vaikkapa luomufanatismistani tyydyn yleensä toteamaan, etten halua torjunta-aineita / muita kemikaaleja elimistööni. Seuraava kysymys onkin yleensä "Mitä ihmeen kemikaaleja?!", jolloin voin kehottaa kysyjää katsomaan leikkelepakettiaan tai jogurttipurkkiaan ja ottamaan selvää, mitä epämääräiset E-koodit tarkoittavat. Ei tarvitse lähteä väittelemään tai valistamaan - antaa vaan avaimet oivaltamiseen ;)

    VastaaPoista
  4. Hehkuvainen: Onpa mukava kuulla :) Tokihan se vaikuttaa, millaisia ihmisiä lähipiirissä on. Minulla ei ole ollut juurikaan samoin ajattelevia ihmisiä tuttavissani, joten tokihan se vaikuttaa omassa tilanteessani. Sinulla on toki nuo koulutukset vielä lisäksi, kun minulla kaikki ulkoisessa elämässäni viittaisi siihen, että olisin "vain" perinteistä taivalta kulkeva uraihminen. Vaan kun en ole :)


    -K-: onhan se ahdistavaa, jos ei itselleen tärkeitä asioita pääse jakamaan kenenkään kanssa ja ikään kuin jää yksin. Hienoa kuitenkin, että olet kulkenut omaa polkuasi! Minulla on töissä sama tilanne sikäli, että poikkean myös "perusmassasta", en söisi pullaa enkä meikkaa, mutta harvemmin sielä tuollaisten asioiden perään sinällään kysellään... En oikein tiedä, missä samoin ajatteleviin pääsisi tutustumaan. Ehkä näin netin kautta voi kommunikoida ja ehkä joskus tutustuakin, tai mennä tapahtumiin tms?


    Daily Eko: Kivasti tehty :) Tuohan onkin juuri se ideaalitilanne, että kummallekaan ei tule paha mieli. Minä olen toistaiseksi vain vaiennut, mutta täytyy kai hiljalleen opetella toisenlaisia toimintatapoja.

    VastaaPoista