Luin tuoreimmasta (2/2010) Suomen Luonto -lehdestä lyhyen uutisen koskien haiden pyyntiä ja uhanalaisuutta sekä rokotetehtailua. En olisi uskonut rokotteilla olevan mitään tekemistä haiden kanssa, mutta näin näyttäisi olevan. Erään piikkihaihin kuuluvan hai-suvun pyyntimäärät ovat nimittäin kaksinkertaistuneet sikainfluenssarokotetehtailun myötä.
Haiden maksasta saadaan mm. sikainfluenssarokotteissa käytettyä skvaleenia. Sen tehtävä rokotteessa on ärsyttää elimistö muodostamaan puolustusreaktio antigeenia vastaan. Yhdistettä löytyy toki myös kasvikunnan tuotteista kuten oliivi- ja vehnänalkioöljystä, mutta ei niin suuria määriä kuin hain maksasta.
Eihän rokotevalmistajat toki kerro skvaleeninsa lähdettä (kun eivät halua), mutta haiden pyyntimäärien lisääntymisestä voi toki tehdä johtopäätöksiä. Harmillista kyllä pyynti on kohdistunut erityisesti syvänmeren hailajeihin, joista moni on uhanalainen ja lisääntyy hitaasti.
Tuntuu siltä, että nykyään tosi monen asian (bisneksen) takana on jotain sellaista, joka ei kestä päivänvaloa. Luonnon tai ihmisten riistoa ja/tai ympäristön saastuttamista. Sellainen inhottaa. Tieto lisää tuskaa, mutta toki myös mahdollisuuden tehdä valintoja.
torstai 11. maaliskuuta 2010
maanantai 1. helmikuuta 2010
Huopikkaat
Minä inhoan talvikenkiä, olen aina inhonnut. Muistan suurimman osan talvikengistäni yläasteikäisestä lähtien ja miten ne ovat olleet ikäviä jaloilleni: suurin osa on hangannut, osa painanut, osa puristanut varpaitani, ne ovat olleet ahtaita ja kovia, jäykkiä ja suurin osa on ollut vieläpä kylmiä. Alkutalvesta taas tuskastutti, koska minulla ei ole monia talvikenkiä, oikeastaan 1-2, ja niissäkin on vikansa. Sitten muistin pitkäaikaisen haaveeni... huopikkaat!
Tuossa kuvassa on siis tuorein ihastukseni kohde. Alkutalvesta ostamani huopikkaat, joihin olen täysin rakastunut. Vihdoin minulla on kunnolliset talvikengät, jotka ovat vielä täysin kotimaiset! Onhan huopikkaita mainostettu monessakin blogissa, mutta kun itse koen kengät aidosti tosi hyviksi, haluan myös jakaa kokemukseni.
Hyvää:
- Lämpimät. Kengissä on tilaa, joten sinne sopii hyvin huopapohjalliset ja villasukat. Villa myös lämmittää kivasti, ihan erilailla kuin talvikengän vuori yleensä. Lisäksi varsi lisää lämpöä.
- Tilavat. Jalalla on tilaa olla ja elää, mikä myös lisää lämpöä. Kenkä ei purista jalkaa outoihin asentoihin, vaan jalka voi olla niin kuin se luonnostaan on.
- Eivät hankaa. On vaikea kuvitella, mistä huopikkaani alkaisivat hangata, kun ne eivät edes osu kantapäähäni tai mihinkään muuhunkaan osaan jalastani häiritsevästi.
- Kotimaiset, käsityötä, villaa.
Neutraalia:
- Ohuet pohjat. Tunnen kävellessäni maan muodot, mikä tuntuu minusta pelkästään mukavalta. Toisaalta olen pohtinut, että tuleeko kylmä pohjista helposti läpi, mutta kokemukseni mukaan näin ei ole. Tai siis mielestäni eroa paksumpipohjaisiin kenkiin ei ole, mikä johtuu kenties siitä, että kengät ovat muuten ehdottomasti lämpimimmät pitämäni talvikengät.
- Varret eivät mahdu muiden housujen kuin toppahousujeni alle, joten niitä täytyy aina pitää päällä.
Huonoa:
- Kenkäni olivat alkuun jäykemmät kuin nyt käytön jälkeen. Ne siis hankasivat sääriäni sivuilta, mikä huolestutti minua. Onneksi kuitenkin varret pehmenivät eivätkä enää hankaa. Tässä auttoi erityisesti se, että laitoin uusiin kenkiini sanomalehdestä mytyn, joka väänsi varsien suuta pyöremmäksi alkuperäisestä soikeasta muodosta, joten painetta säärien sivuilla ei enää ollut. Hankala selittää :)
- Hintaa voisi ehkä pitää huonona puolena, mutta toisaalta kengät ilmeisesti kestävät tosi hyvin (myyjä väitti, että aikuisella koko lopun iän) ja toisaalta maksaahan laadukkaat talvisaappaatkin suunnilleen yhtä paljon. Törmäsin huopikkaita etsiessäni kahteen hintaan: 99 ja 125 euroa, joista tuo jälkimmäinen lienee yleisempi.
- Kengät saattavat olla liukkaat. Nämä talvikelit eivät ole olleet erityisen liukkaat, joten en osaa tähän vielä omalla kokemuksellani sanoa tämän paremmin. Toisaalta ohut pohja luon paremman ("tossumaisemman") tuntuman maahan, jolloin ehkä osaa paremmin varoa liukkautta.
Huopatossuni ovat siis ehdottomasti hintansa arvoiset. Minuun lisäksi vetoaa tuollainen pyöreä ja hieman pörröinen olemus - tekee mieli pitää töppösistä hyvää huolta :)
Tuossa kuvassa on siis tuorein ihastukseni kohde. Alkutalvesta ostamani huopikkaat, joihin olen täysin rakastunut. Vihdoin minulla on kunnolliset talvikengät, jotka ovat vielä täysin kotimaiset! Onhan huopikkaita mainostettu monessakin blogissa, mutta kun itse koen kengät aidosti tosi hyviksi, haluan myös jakaa kokemukseni.
Hyvää:
- Lämpimät. Kengissä on tilaa, joten sinne sopii hyvin huopapohjalliset ja villasukat. Villa myös lämmittää kivasti, ihan erilailla kuin talvikengän vuori yleensä. Lisäksi varsi lisää lämpöä.
- Tilavat. Jalalla on tilaa olla ja elää, mikä myös lisää lämpöä. Kenkä ei purista jalkaa outoihin asentoihin, vaan jalka voi olla niin kuin se luonnostaan on.
- Eivät hankaa. On vaikea kuvitella, mistä huopikkaani alkaisivat hangata, kun ne eivät edes osu kantapäähäni tai mihinkään muuhunkaan osaan jalastani häiritsevästi.
- Kotimaiset, käsityötä, villaa.
Neutraalia:
- Ohuet pohjat. Tunnen kävellessäni maan muodot, mikä tuntuu minusta pelkästään mukavalta. Toisaalta olen pohtinut, että tuleeko kylmä pohjista helposti läpi, mutta kokemukseni mukaan näin ei ole. Tai siis mielestäni eroa paksumpipohjaisiin kenkiin ei ole, mikä johtuu kenties siitä, että kengät ovat muuten ehdottomasti lämpimimmät pitämäni talvikengät.
- Varret eivät mahdu muiden housujen kuin toppahousujeni alle, joten niitä täytyy aina pitää päällä.
Huonoa:
- Kenkäni olivat alkuun jäykemmät kuin nyt käytön jälkeen. Ne siis hankasivat sääriäni sivuilta, mikä huolestutti minua. Onneksi kuitenkin varret pehmenivät eivätkä enää hankaa. Tässä auttoi erityisesti se, että laitoin uusiin kenkiini sanomalehdestä mytyn, joka väänsi varsien suuta pyöremmäksi alkuperäisestä soikeasta muodosta, joten painetta säärien sivuilla ei enää ollut. Hankala selittää :)
- Hintaa voisi ehkä pitää huonona puolena, mutta toisaalta kengät ilmeisesti kestävät tosi hyvin (myyjä väitti, että aikuisella koko lopun iän) ja toisaalta maksaahan laadukkaat talvisaappaatkin suunnilleen yhtä paljon. Törmäsin huopikkaita etsiessäni kahteen hintaan: 99 ja 125 euroa, joista tuo jälkimmäinen lienee yleisempi.
- Kengät saattavat olla liukkaat. Nämä talvikelit eivät ole olleet erityisen liukkaat, joten en osaa tähän vielä omalla kokemuksellani sanoa tämän paremmin. Toisaalta ohut pohja luon paremman ("tossumaisemman") tuntuman maahan, jolloin ehkä osaa paremmin varoa liukkautta.
Huopatossuni ovat siis ehdottomasti hintansa arvoiset. Minuun lisäksi vetoaa tuollainen pyöreä ja hieman pörröinen olemus - tekee mieli pitää töppösistä hyvää huolta :)
Bambuinen tiskirätti
Sorruin heräteostokseen ostamalla ekologiseksi mainostetun tiskirätin. En oikeastaan ole tuntenut mitään erityisempiä intohimoja (ekologisiinkaan) siivoustuotteisiin, vaan olen lähinnä ostanut pesuaineen tai rätin silloin, kun olen sattunut sellaista tarvitsemaan, sen kummemmin miettimättä tuotteen alkuperää. Kodin kemikaalit voivat kuitenkin olla melkoisia myrkkyjä ja ehkäpä räteilläkin on monenlaisia alkuperiä, joten taidanpa ajan salliessa hieman perehtyä asiaan.
Tiskirätti on Kierin bambuisia tiskirättejä ja firman kotisivuilla sanotaan bambusta seuraavaa:
"Käyttämämme bambukankaat valmistetaan Suomessa. Bambu on heinäkasvi, joka kasvaa kuin rikkaruoho, hyvin nopeasti ja yleensä ilman lannoitteita. Se ei puuvillan tapaan vaadi keinokastelua, vaan kasvaa hyvin niukalla vedellä. Lisäksi sillä on kyky sitoa kasvaessaan paljon hiilidioksidia. Näistä syistä bambu on verrattain ekologinen kuitu. Lisäksi se on luonnostaan antibakteerinen, ja sopii mainiosti sekä vaatteisiin, että puhdistustarvikkeisiin. Bambukankaan varjopuolia ovat raskas jalostus ja raaka-aineen pitkä kuljetusmatka Aasiasta. Jalostukseen etsitään jatkuvasti puhtaampia ja energiatehokkaampia keinoja."
Lisäksi kankaat painetaan ja ommellaan Suomessa. Kankaiden värjäyksessä käytetään öko tex 100 -standardin täyttäviä värejä. Kuulostaa siis tosi hyvältä. Tiskirätin on tarkoitus olla pitkäikäinen ja sen voi pestä 60 asteessa.
Bambuisessa tiskirätissä on lisäksi polyesteriä ja elastaania, jotka molemmat ovat muovia, mutta määristä ei ole mainintaa.
Ehkäpä raportoin, miten rätti aikanaan toimii ja kestää käytössä.
Nykyinen tiskirättini on mahdollisimman halpa viskoosinen, joka kuivuu nopeasti. Viskoosi on läpinäkyvää kuitua, joka tehdään käsitellystä selluloosasta. Selluloosan raaka-aineena voi olla mm. koivu, kuusi tai pyökki. Mitenhän on viskoosin ekologisuuden laita? En oikeastaan tiedä, mutta tuollaista löysin:
---
Viskoosi
+ raaka-aine eli selluloosa on uusiutuva luonnontuote
+ synteettiset kuidut tarvitsevat usein vähemmän kemikaaleja loppukäsittelyssä kuin puuvilla
- selluloosan valmistus voi saastuttaa vesistöjä ja ilmaa
- kuidun valmistus aiheuttaa rikkipäästöjä ja kuluttaa paljon vettä sekä energiaa
- viimeistely vaatii useita kemiallisia käsittelyitä.
(Lähde)
---
Toisaalta myös bambu käsitellään viskoosin tapaan, ja usein bambuvaatteissa kankaan materiaalina mainitaankin viskoosi.
Pidän kuitenkin Kierin toimintaideasta ja mielelläni tuenkin tuollaista reilun ja ekologisen kuuloista toimintaa, joka lisäksi panostaa kauneuteenkin. On arjen luksusta hoitaa arkiset siivousaskareet kauniilla kankailla, vaikka kauneus ei periaatteessa siivouksessa oleellista olekaan.
Tiskirätti on Kierin bambuisia tiskirättejä ja firman kotisivuilla sanotaan bambusta seuraavaa:
"Käyttämämme bambukankaat valmistetaan Suomessa. Bambu on heinäkasvi, joka kasvaa kuin rikkaruoho, hyvin nopeasti ja yleensä ilman lannoitteita. Se ei puuvillan tapaan vaadi keinokastelua, vaan kasvaa hyvin niukalla vedellä. Lisäksi sillä on kyky sitoa kasvaessaan paljon hiilidioksidia. Näistä syistä bambu on verrattain ekologinen kuitu. Lisäksi se on luonnostaan antibakteerinen, ja sopii mainiosti sekä vaatteisiin, että puhdistustarvikkeisiin. Bambukankaan varjopuolia ovat raskas jalostus ja raaka-aineen pitkä kuljetusmatka Aasiasta. Jalostukseen etsitään jatkuvasti puhtaampia ja energiatehokkaampia keinoja."
Lisäksi kankaat painetaan ja ommellaan Suomessa. Kankaiden värjäyksessä käytetään öko tex 100 -standardin täyttäviä värejä. Kuulostaa siis tosi hyvältä. Tiskirätin on tarkoitus olla pitkäikäinen ja sen voi pestä 60 asteessa.
Bambuisessa tiskirätissä on lisäksi polyesteriä ja elastaania, jotka molemmat ovat muovia, mutta määristä ei ole mainintaa.
Ehkäpä raportoin, miten rätti aikanaan toimii ja kestää käytössä.
Nykyinen tiskirättini on mahdollisimman halpa viskoosinen, joka kuivuu nopeasti. Viskoosi on läpinäkyvää kuitua, joka tehdään käsitellystä selluloosasta. Selluloosan raaka-aineena voi olla mm. koivu, kuusi tai pyökki. Mitenhän on viskoosin ekologisuuden laita? En oikeastaan tiedä, mutta tuollaista löysin:
---
Viskoosi
+ raaka-aine eli selluloosa on uusiutuva luonnontuote
+ synteettiset kuidut tarvitsevat usein vähemmän kemikaaleja loppukäsittelyssä kuin puuvilla
- selluloosan valmistus voi saastuttaa vesistöjä ja ilmaa
- kuidun valmistus aiheuttaa rikkipäästöjä ja kuluttaa paljon vettä sekä energiaa
- viimeistely vaatii useita kemiallisia käsittelyitä.
(Lähde)
---
Toisaalta myös bambu käsitellään viskoosin tapaan, ja usein bambuvaatteissa kankaan materiaalina mainitaankin viskoosi.
Pidän kuitenkin Kierin toimintaideasta ja mielelläni tuenkin tuollaista reilun ja ekologisen kuuloista toimintaa, joka lisäksi panostaa kauneuteenkin. On arjen luksusta hoitaa arkiset siivousaskareet kauniilla kankailla, vaikka kauneus ei periaatteessa siivouksessa oleellista olekaan.
maanantai 18. tammikuuta 2010
1# Valitse parempaa luettavaa
Ensimmäinen hyvinvointitekoni tai -päätökseni on paremman lukemisen valitseminen. (En näitä hyvinvointitekojani luettele missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ennemminkin sitä mukaa, kun niitä mieleeni tulee.)
Lukemisen valitseminen on osoittautunut itselleni yllättävän tärkäksi: lukemiseni (samoin kuin katselemani ja kuuntelemani ohjelmat) vaikuttavat ajatuksiini ja mielialaani. Erityisen tärkeäksi tämä asia nousee silloin, kun lueskelen netistä kirjoituksia: netissä kirjoitusten laatu vaihtelee laidasta laitaan samoin kuin mielipiteet. Ehkä olen jotenkin yliherkkä, mutta ahdistavat, negatiiviset tai muuten lannistavat kirjoitukset tuntuvat aidosti pahoilta ja saavat tulevaisuuden näyttämään todellisuutta mustemmalta.
Uutiset toitottavat useimmiten ikävistä asioista. Keskustelupalstoilta löytyy aina lannistajia ja haukkujia. Tulevaisuuden analysointien lukeminen ei hyödytä erityisesti silloin, kun ne ovat lannistavia: tulevaisuus tulee kyllä aikanaan ja mikään tämän hetken analyysi ei ole vielä toteutunut. Siispä mitä niitä lukemaan, kun ne eivät ole todellisuutta (eli tätä hetkeä, voivathan nuo toteutuakin jonkin ajan kuluttua). Menneisyyden analyysit ja kaikenlainen jauhanta eivät ole myöskään nykyhetkeä. Menneestä on hyvä napata oppi ja tietynlainen historiankirjoitus, mutta muuten asiat kannattaa jättää, koska niihin ei voi enää vaikuttaa. Talousuutiset ovat erityisesti nykyään ahdistavaa luettavaa ja kun minua ei raha kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana, jonka eteen on raadettava, niin jääköön nekin uutiset niistä kiinnostuneille.
Keskustelupalstat ovat joskus hyviä, mutta usein nekin pyörivät ikävien ja negatiivisten asioiden ja epäkohtien ympärillä. Jos jostain positiivisesta löytääkin keskustelua, joku asiaa mollaava löytää myös tiensä paikalle.
Onnistuin viettämään aikaa ilman (ikäviä) nettiuutisia jonkin aikaa, mutta ihan hiljattain olen taas sortunut lukemaan niitä kuluttaakseni aikaani - ja vanha tuttu ahdistus nostaa päätään. En halua lukea kaikesta ikävästä, kun ne lamaavat omaa oloani ja nostavat epätoivoa pintaan, toisin sanoen ne eivät palvele mitenkään omaa hyvinvointiani. On siis tärkeä valita tarkkaan, mitä lukee!
Aion edelleen seurata uutisia, mutta valikoidusti: voin katsoa TV:n uutiset, koska siinä uutisten määrä on rajattu. Voin seurata netistä terveys- ja ympäristöuutisia, koska ne aidosti kiinnostavat. Voin lukea sanomalehden, koska siinä uutistulva on hallittu ja rajattu.
Netissä on valitettavasti liikaa mukauutisia, eli laaduttomia "uutisia", jotka on keksitty ilmeisesti vain viihdyttämisen nimissä. Artikkelit ovat usein lyhyitä ja (nuori) kirjoittaja ei ole perehtynyt aiheeseen. Lisäksi viihteen (=roskan) osuus on melkoisen suuri. Voin elää mainiosti tietämättä mitään jonkin julkkiksen elämästä.
Ehkä jään jostain paitsi, mutta en usko menettäväni mitään, ennemminkin päinvastoin. Ikävän ja lannistavan tekstin sijaan haluan lukea hyviä kirjoja ja katsoa kiinnostavia dokumentteja. Haluan säilyttää kosketuksen itseeni ja oikeaan elämääni, enkä hukuttautua maailman murheisiin ja tulevaisuuden analyyseihin, joihin en voi mitenkään vaikuttaa.
Kannustavien tekstien (kirjojen, blogien) lukeminen kannustaa minua positiivisesti: saan voimia toteuttaa omia tavoitteitani elämässäni. Niiden lukemista jatkan suurella kiinnostuksella! Positiivinen vire antaa elämälle hurjasti potkua, joten sitä kannattaa ylläpitää.
Lukemisen valitseminen on osoittautunut itselleni yllättävän tärkäksi: lukemiseni (samoin kuin katselemani ja kuuntelemani ohjelmat) vaikuttavat ajatuksiini ja mielialaani. Erityisen tärkeäksi tämä asia nousee silloin, kun lueskelen netistä kirjoituksia: netissä kirjoitusten laatu vaihtelee laidasta laitaan samoin kuin mielipiteet. Ehkä olen jotenkin yliherkkä, mutta ahdistavat, negatiiviset tai muuten lannistavat kirjoitukset tuntuvat aidosti pahoilta ja saavat tulevaisuuden näyttämään todellisuutta mustemmalta.
Uutiset toitottavat useimmiten ikävistä asioista. Keskustelupalstoilta löytyy aina lannistajia ja haukkujia. Tulevaisuuden analysointien lukeminen ei hyödytä erityisesti silloin, kun ne ovat lannistavia: tulevaisuus tulee kyllä aikanaan ja mikään tämän hetken analyysi ei ole vielä toteutunut. Siispä mitä niitä lukemaan, kun ne eivät ole todellisuutta (eli tätä hetkeä, voivathan nuo toteutuakin jonkin ajan kuluttua). Menneisyyden analyysit ja kaikenlainen jauhanta eivät ole myöskään nykyhetkeä. Menneestä on hyvä napata oppi ja tietynlainen historiankirjoitus, mutta muuten asiat kannattaa jättää, koska niihin ei voi enää vaikuttaa. Talousuutiset ovat erityisesti nykyään ahdistavaa luettavaa ja kun minua ei raha kiinnosta muuten kuin pakollisena pahana, jonka eteen on raadettava, niin jääköön nekin uutiset niistä kiinnostuneille.
Keskustelupalstat ovat joskus hyviä, mutta usein nekin pyörivät ikävien ja negatiivisten asioiden ja epäkohtien ympärillä. Jos jostain positiivisesta löytääkin keskustelua, joku asiaa mollaava löytää myös tiensä paikalle.
Onnistuin viettämään aikaa ilman (ikäviä) nettiuutisia jonkin aikaa, mutta ihan hiljattain olen taas sortunut lukemaan niitä kuluttaakseni aikaani - ja vanha tuttu ahdistus nostaa päätään. En halua lukea kaikesta ikävästä, kun ne lamaavat omaa oloani ja nostavat epätoivoa pintaan, toisin sanoen ne eivät palvele mitenkään omaa hyvinvointiani. On siis tärkeä valita tarkkaan, mitä lukee!
Aion edelleen seurata uutisia, mutta valikoidusti: voin katsoa TV:n uutiset, koska siinä uutisten määrä on rajattu. Voin seurata netistä terveys- ja ympäristöuutisia, koska ne aidosti kiinnostavat. Voin lukea sanomalehden, koska siinä uutistulva on hallittu ja rajattu.
Netissä on valitettavasti liikaa mukauutisia, eli laaduttomia "uutisia", jotka on keksitty ilmeisesti vain viihdyttämisen nimissä. Artikkelit ovat usein lyhyitä ja (nuori) kirjoittaja ei ole perehtynyt aiheeseen. Lisäksi viihteen (=roskan) osuus on melkoisen suuri. Voin elää mainiosti tietämättä mitään jonkin julkkiksen elämästä.
Ehkä jään jostain paitsi, mutta en usko menettäväni mitään, ennemminkin päinvastoin. Ikävän ja lannistavan tekstin sijaan haluan lukea hyviä kirjoja ja katsoa kiinnostavia dokumentteja. Haluan säilyttää kosketuksen itseeni ja oikeaan elämääni, enkä hukuttautua maailman murheisiin ja tulevaisuuden analyyseihin, joihin en voi mitenkään vaikuttaa.
Kannustavien tekstien (kirjojen, blogien) lukeminen kannustaa minua positiivisesti: saan voimia toteuttaa omia tavoitteitani elämässäni. Niiden lukemista jatkan suurella kiinnostuksella! Positiivinen vire antaa elämälle hurjasti potkua, joten sitä kannattaa ylläpitää.
torstai 7. tammikuuta 2010
Ekologisempaa karvanpoistoa
Olisi varsin luonnollista olla juuri niin karvainen kuin onkaan. Myönnän kuitenkin olevani niin turhamainen, että karsin karvojani ei-toivotuista paikoista, kuten sääristäni. Aikani katselin ja käyttelin kylppärissäni olevaa metallisessa purkissa olevaa geeliä, jota käytetään siis höyläämisen ohella. Ei näytä ekologiselta, ei, pitää siis löytää jokin muu aine helpottamaan höyläämistä.
Höyläämiseen olen päätynyt ihan silkasta mukavuus- ja laiskuussyistä: en kestä kipua, höylääminen on helppoa ja erilaisten aineiden kanssa lutraaminen ei kiinnosta. Lisäksi en pidä mitenkään kriittisenä sitä, että säärteni olisi oltava joka päivä siloiset. Siispä itselläni on terä, johon ostan vaihtoteriä.
Arvelen, että erilaisia öljyjä voisi käyttää karvanpoistoon, mutta en ole kokeillut niitä (vielä). Löysin nimittäin Vihreän Kosmetiikan oikein karvojenajoon tarkoitetun saippuapalan.
Olen käyttänyt palaa nyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että se tuntuu todella riittoisalta! Se ei tee ihoa yhtä liukkaaksi kuin aiemmin käyttämäni geeli, mutta ihan riittävän liukkaaksi ja miellyttäväksi ajoa varten. Saippuan levittäminen on helppoa, kevyt hierominen ajettavalle alueelle riittää. Karvojen ajon jälkeen iho jää pehmeäksi ja miellyttäväksi. Miellyttävä tuote.
Loistavaa tuotteessahan on lisäksi se, että se ei sisällä pientä paperinpalasta lukuunottamatta pakkausmateriaalia. Ekologista ja käytännössäkin toimivaa! Olen iloinen löydöstäni.
Höyläämiseen olen päätynyt ihan silkasta mukavuus- ja laiskuussyistä: en kestä kipua, höylääminen on helppoa ja erilaisten aineiden kanssa lutraaminen ei kiinnosta. Lisäksi en pidä mitenkään kriittisenä sitä, että säärteni olisi oltava joka päivä siloiset. Siispä itselläni on terä, johon ostan vaihtoteriä.
Arvelen, että erilaisia öljyjä voisi käyttää karvanpoistoon, mutta en ole kokeillut niitä (vielä). Löysin nimittäin Vihreän Kosmetiikan oikein karvojenajoon tarkoitetun saippuapalan.
Olen käyttänyt palaa nyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että se tuntuu todella riittoisalta! Se ei tee ihoa yhtä liukkaaksi kuin aiemmin käyttämäni geeli, mutta ihan riittävän liukkaaksi ja miellyttäväksi ajoa varten. Saippuan levittäminen on helppoa, kevyt hierominen ajettavalle alueelle riittää. Karvojen ajon jälkeen iho jää pehmeäksi ja miellyttäväksi. Miellyttävä tuote.
Loistavaa tuotteessahan on lisäksi se, että se ei sisällä pientä paperinpalasta lukuunottamatta pakkausmateriaalia. Ekologista ja käytännössäkin toimivaa! Olen iloinen löydöstäni.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Ekovalintoja ja hyvinvointitekoja
Olen jo pitkään pohtinut keinoja, joilla voisin saavuttaa lisää hyvinvointia. Jotain valintoja olen tehnytkin, ja niiden myötä olen oivaltanut, että hyvinvointi löytyy tekemällä valintoja itsensä hyväksi, joka päivä. Jokainen ajatus, teko ja valinta luovat sitä oman olemisen perustaa, jolla seisomme joka päivä. Ulkoisiin olosuhteisiin ei voi täysin vaikuttaa, joten muutosta kannattanee lähteä etsimään itsensä, oman hyvinvointinsa ja arvojensa toteuttamisen kautta. Ehkä jonain päivänä, kun on riittävän vahva ja omilla arvoillaan seisova oma itsensä, ikävät ulkoiset olosuhteetkin voivat murentua. Ehkä?
Alankin siis kirjata omia hyvinvointitekojani itseni hyväksi, siis tekoja, joiden olen huomannut tukevan omaa hyvinvointiani. Koen itselleni tärkeäksi saada ne kirjattua jollain tavalla muistiin, kun arkisessa, usein ankeassakin aherruksessa liian moni hyvä asia unohtuu. Jotenkin liu'un ihan liian helposti tiettyihin pahoinvointiani lisääviin rutiineihin, "kiireen" vuoksi. Kiire on toki todellinen, mutta ei sen vuoksi kannata tiettyjä itselleen tärkeitä asioita uhrata. (Kiireen itsensä voisi toki uhrata.)
Voisin kirjata myös omia ekovalintojani, koska kohti ekologisempaa elämää kulkeminen on itselleni palkitsevaa ja tärkeää. Se tukee täysin omia arvojani, ja kun yritän pyrkiä kohti omien arvojeni näköistä elämää, niin tämä olkoon kannustimena sille polulle.
Osittainhan nämä hyvinvointiteot ja ekovalinnat ovat samoja asioita: ekovalinnat tuovat hyvinvointia ja monet hyvinvointia lisäävät asiat ovat ekologisia, kuten hyötyliikunta.
Varsinaisesti en siis jaksa pohtia mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia, mutta näiden kahden uuden tavoitteen myötä toivon löytäväni elämääni monia mielenkiintoisia asioita, joista omien arvojeni mukainen elämä koostuu.
Alankin siis kirjata omia hyvinvointitekojani itseni hyväksi, siis tekoja, joiden olen huomannut tukevan omaa hyvinvointiani. Koen itselleni tärkeäksi saada ne kirjattua jollain tavalla muistiin, kun arkisessa, usein ankeassakin aherruksessa liian moni hyvä asia unohtuu. Jotenkin liu'un ihan liian helposti tiettyihin pahoinvointiani lisääviin rutiineihin, "kiireen" vuoksi. Kiire on toki todellinen, mutta ei sen vuoksi kannata tiettyjä itselleen tärkeitä asioita uhrata. (Kiireen itsensä voisi toki uhrata.)
Voisin kirjata myös omia ekovalintojani, koska kohti ekologisempaa elämää kulkeminen on itselleni palkitsevaa ja tärkeää. Se tukee täysin omia arvojani, ja kun yritän pyrkiä kohti omien arvojeni näköistä elämää, niin tämä olkoon kannustimena sille polulle.
Osittainhan nämä hyvinvointiteot ja ekovalinnat ovat samoja asioita: ekovalinnat tuovat hyvinvointia ja monet hyvinvointia lisäävät asiat ovat ekologisia, kuten hyötyliikunta.
Varsinaisesti en siis jaksa pohtia mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia, mutta näiden kahden uuden tavoitteen myötä toivon löytäväni elämääni monia mielenkiintoisia asioita, joista omien arvojeni mukainen elämä koostuu.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Joulurauhaa!
Hyvinvointiasioihin keskittyminen on jäänyt erinäisten huolien jalkoihin viime viikkoina. Erityisesti toisessa blogissani mainitsemani turkiskuoriaisongelma on ollut hermoja raastava ja pistänyt kämppäni sekaisin, puhumattakaan rutiineistani. Moni velvollisuus on jäänyt hoitamatta, unet lyhyiksi ja arki vain välttämättömyyksien puristamiseksi. Eli elämäni on ollut kaikin puolin sellaista, mitä en elämäni haluaisi olevan, eli pahoinvointia tuottavaa ja kiireistä, jossa itselleni tärkeät asiat jäävät sivuosanäyttelijöiksi.
Joulurauhoittumisen myötä yritän taas laskeutua tasapainoon, saada otteen arkirutiineihin, kotini kuntoon ja toukattomaksi, löytää aikaa läheisillenikin. Mieli hellittää otettaan murheista kovin hitaasti, mutta eiköhän joulurauha vie hiljalleen voiton. Kyllä se tästä, olo on toiveikas.
Tällaiset kurjat hetket elämässä opettavat itsestä varsin paljon, mutta silti eläisin jo mielelläni ilmankin näitä oppeja ja tasapainoa heiluttavia tapahtumia.
Paljon olen ekoilusta ja hyvinvoinnistakin lukenut, mutta vielä en ole niitä tekstiksi asti saanut. Luotan kuitenkin siihen, että senkin aika taas tulee, kun saa ajatukset taas rauhoittumaan ja liikkeelle. Nythän olen valitettavasti oikeastaan vain pinnistellyt päivästä toiseen, jolloin mitään luovaakaan ei pääse syntymään.
Sen voisin kuitenkin mainita, että olen alkanut hiljalleen "meditoida". Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rauhallinen hetki, jossa annan ajatusteni rauhoittua, hiljentyä. Olisi mukava saavuttaa parempi mielenrauha ja -hallinta ja hieman lisää keskittymiskykyäkin. Alku on ollut kyllä vaikea, kun ajatukseni poukkoilevat huolien kimpussa turhan innokkaasti, mutta harjoittelen, pakottamatta ajatuksiani mihinkään. Toivottavasti ne asettuisivat harjoittelun myötä. Saa nähdä, miten käy.
---
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua!
Joulurauhoittumisen myötä yritän taas laskeutua tasapainoon, saada otteen arkirutiineihin, kotini kuntoon ja toukattomaksi, löytää aikaa läheisillenikin. Mieli hellittää otettaan murheista kovin hitaasti, mutta eiköhän joulurauha vie hiljalleen voiton. Kyllä se tästä, olo on toiveikas.
Tällaiset kurjat hetket elämässä opettavat itsestä varsin paljon, mutta silti eläisin jo mielelläni ilmankin näitä oppeja ja tasapainoa heiluttavia tapahtumia.
Paljon olen ekoilusta ja hyvinvoinnistakin lukenut, mutta vielä en ole niitä tekstiksi asti saanut. Luotan kuitenkin siihen, että senkin aika taas tulee, kun saa ajatukset taas rauhoittumaan ja liikkeelle. Nythän olen valitettavasti oikeastaan vain pinnistellyt päivästä toiseen, jolloin mitään luovaakaan ei pääse syntymään.
Sen voisin kuitenkin mainita, että olen alkanut hiljalleen "meditoida". Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rauhallinen hetki, jossa annan ajatusteni rauhoittua, hiljentyä. Olisi mukava saavuttaa parempi mielenrauha ja -hallinta ja hieman lisää keskittymiskykyäkin. Alku on ollut kyllä vaikea, kun ajatukseni poukkoilevat huolien kimpussa turhan innokkaasti, mutta harjoittelen, pakottamatta ajatuksiani mihinkään. Toivottavasti ne asettuisivat harjoittelun myötä. Saa nähdä, miten käy.
---
Oikein hyvää ja rentouttavaa joulua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)