maanantai 1. helmikuuta 2010

Huopikkaat

Minä inhoan talvikenkiä, olen aina inhonnut. Muistan suurimman osan talvikengistäni yläasteikäisestä lähtien ja miten ne ovat olleet ikäviä jaloilleni: suurin osa on hangannut, osa painanut, osa puristanut varpaitani, ne ovat olleet ahtaita ja kovia, jäykkiä ja suurin osa on ollut vieläpä kylmiä. Alkutalvesta taas tuskastutti, koska minulla ei ole monia talvikenkiä, oikeastaan 1-2, ja niissäkin on vikansa. Sitten muistin pitkäaikaisen haaveeni... huopikkaat!


Tuossa kuvassa on siis tuorein ihastukseni kohde. Alkutalvesta ostamani huopikkaat, joihin olen täysin rakastunut. Vihdoin minulla on kunnolliset talvikengät, jotka ovat vielä täysin kotimaiset! Onhan huopikkaita mainostettu monessakin blogissa, mutta kun itse koen kengät aidosti tosi hyviksi, haluan myös jakaa kokemukseni.

Hyvää:
- Lämpimät. Kengissä on tilaa, joten sinne sopii hyvin huopapohjalliset ja villasukat. Villa myös lämmittää kivasti, ihan erilailla kuin talvikengän vuori yleensä. Lisäksi varsi lisää lämpöä.
- Tilavat. Jalalla on tilaa olla ja elää, mikä myös lisää lämpöä. Kenkä ei purista jalkaa outoihin asentoihin, vaan jalka voi olla niin kuin se luonnostaan on.
- Eivät hankaa. On vaikea kuvitella, mistä huopikkaani alkaisivat hangata, kun ne eivät edes osu kantapäähäni tai mihinkään muuhunkaan osaan jalastani häiritsevästi.
- Kotimaiset, käsityötä, villaa.

Neutraalia:
- Ohuet pohjat. Tunnen kävellessäni maan muodot, mikä tuntuu minusta pelkästään mukavalta. Toisaalta olen pohtinut, että tuleeko kylmä pohjista helposti läpi, mutta kokemukseni mukaan näin ei ole. Tai siis mielestäni eroa paksumpipohjaisiin kenkiin ei ole, mikä johtuu kenties siitä, että kengät ovat muuten ehdottomasti lämpimimmät pitämäni talvikengät.
- Varret eivät mahdu muiden housujen kuin toppahousujeni alle, joten niitä täytyy aina pitää päällä.

Huonoa:
- Kenkäni olivat alkuun jäykemmät kuin nyt käytön jälkeen. Ne siis hankasivat sääriäni sivuilta, mikä huolestutti minua. Onneksi kuitenkin varret pehmenivät eivätkä enää hankaa. Tässä auttoi erityisesti se, että laitoin uusiin kenkiini sanomalehdestä mytyn, joka väänsi varsien suuta pyöremmäksi alkuperäisestä soikeasta muodosta, joten painetta säärien sivuilla ei enää ollut. Hankala selittää :)
- Hintaa voisi ehkä pitää huonona puolena, mutta toisaalta kengät ilmeisesti kestävät tosi hyvin (myyjä väitti, että aikuisella koko lopun iän) ja toisaalta maksaahan laadukkaat talvisaappaatkin suunnilleen yhtä paljon. Törmäsin huopikkaita etsiessäni kahteen hintaan: 99 ja 125 euroa, joista tuo jälkimmäinen lienee yleisempi.
- Kengät saattavat olla liukkaat. Nämä talvikelit eivät ole olleet erityisen liukkaat, joten en osaa tähän vielä omalla kokemuksellani sanoa tämän paremmin. Toisaalta ohut pohja luon paremman ("tossumaisemman") tuntuman maahan, jolloin ehkä osaa paremmin varoa liukkautta.


Huopatossuni ovat siis ehdottomasti hintansa arvoiset. Minuun lisäksi vetoaa tuollainen pyöreä ja hieman pörröinen olemus - tekee mieli pitää töppösistä hyvää huolta :)

Bambuinen tiskirätti

Sorruin heräteostokseen ostamalla ekologiseksi mainostetun tiskirätin. En oikeastaan ole tuntenut mitään erityisempiä intohimoja (ekologisiinkaan) siivoustuotteisiin, vaan olen lähinnä ostanut pesuaineen tai rätin silloin, kun olen sattunut sellaista tarvitsemaan, sen kummemmin miettimättä tuotteen alkuperää. Kodin kemikaalit voivat kuitenkin olla melkoisia myrkkyjä ja ehkäpä räteilläkin on monenlaisia alkuperiä, joten taidanpa ajan salliessa hieman perehtyä asiaan.

Tiskirätti on Kierin bambuisia tiskirättejä ja firman kotisivuilla sanotaan bambusta seuraavaa:

"Käyttämämme bambukankaat valmistetaan Suomessa. Bambu on heinäkasvi, joka kasvaa kuin rikkaruoho, hyvin nopeasti ja yleensä ilman lannoitteita. Se ei puuvillan tapaan vaadi keinokastelua, vaan kasvaa hyvin niukalla vedellä. Lisäksi sillä on kyky sitoa kasvaessaan paljon hiilidioksidia. Näistä syistä bambu on verrattain ekologinen kuitu. Lisäksi se on luonnostaan antibakteerinen, ja sopii mainiosti sekä vaatteisiin, että puhdistustarvikkeisiin. Bambukankaan varjopuolia ovat raskas jalostus ja raaka-aineen pitkä kuljetusmatka Aasiasta. Jalostukseen etsitään jatkuvasti puhtaampia ja energiatehokkaampia keinoja."

Lisäksi kankaat painetaan ja ommellaan Suomessa. Kankaiden värjäyksessä käytetään öko tex 100 -standardin täyttäviä värejä. Kuulostaa siis tosi hyvältä. Tiskirätin on tarkoitus olla pitkäikäinen ja sen voi pestä 60 asteessa.

Bambuisessa tiskirätissä on lisäksi polyesteriä ja elastaania, jotka molemmat ovat muovia, mutta määristä ei ole mainintaa.

Ehkäpä raportoin, miten rätti aikanaan toimii ja kestää käytössä.


Nykyinen tiskirättini on mahdollisimman halpa viskoosinen, joka kuivuu nopeasti. Viskoosi on läpinäkyvää kuitua, joka tehdään käsitellystä selluloosasta. Selluloosan raaka-aineena voi olla mm. koivu, kuusi tai pyökki. Mitenhän on viskoosin ekologisuuden laita? En oikeastaan tiedä, mutta tuollaista löysin:
---
Viskoosi
+ raaka-aine eli selluloosa on uusiutuva luonnontuote
+ synteettiset kuidut tarvitsevat usein vähemmän kemikaaleja loppukäsittelyssä kuin puuvilla

- selluloosan valmistus voi saastuttaa vesistöjä ja ilmaa
- kuidun valmistus aiheuttaa rikkipäästöjä ja kuluttaa paljon vettä sekä energiaa
- viimeistely vaatii useita kemiallisia käsittelyitä.
(Lähde)
---

Toisaalta myös bambu käsitellään viskoosin tapaan, ja usein bambuvaatteissa kankaan materiaalina mainitaankin viskoosi.

Pidän kuitenkin Kierin toimintaideasta ja mielelläni tuenkin tuollaista reilun ja ekologisen kuuloista toimintaa, joka lisäksi panostaa kauneuteenkin. On arjen luksusta hoitaa arkiset siivousaskareet kauniilla kankailla, vaikka kauneus ei periaatteessa siivouksessa oleellista olekaan.